torstai 24. kesäkuuta 2021

Hyvää juhannusta!

 

Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuossa tuli unettomia öitä vietettyä ja kieriskeltyä hikisissä lakanoissa. Kasvihuoneessa kaikki on hyvin, kirvoja ei ole maitosuihkun jälkeen näkynyt. Koppikaan ei onneksi alkanut happamalta haisemaan. Muurahaispesän löysin kurkkulavasta ja sen tuhosin ihan tunteettomasti vähemmän biologisesti kaapista löytyvällä suihkeella. Ensin ihmettelin isännälle, että yksi lavoista vuotaa saumoistaan multaa lattialle, kunnes viikon kuluttua huomasin vilinää lavan nurkissa. Syy selvisi.



Ensimmäiset kaksi kesäkurpitsaa on kerätty ja syötykin, eilen veisteltiin oman kasvihuoneen kurkkua leivän päälle. Fiilis hipoo voittajan tunnetta. Ämpäriperunoista tuli myös satoa, vaikka joudun kyllä kauppaankin menemään. Ihan koko juhannusviikonloppua ei syödä omaa perunaa. Mutta vaikka kaikki loppu menisi reisille, jotain saatiin kasvatettua. Ja vaikka kalenteri sanoo, että tästä lähdetään kohti syksyä, viljelijän kesä on vasta aluillaan. Hyvää juhannusta!




keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Paratiisin ensimmäinen invaasio!

 

Ensimmäinen uhka paratiisiani kohti on tapahtunut. Aseet tanassa kirva-armeija on yön aikana marssinut plantaaseilleni ja asettunut taloksi chiliini. Ihan varmasti heitä ei eilen illalla siellä vielä ollut. Voisin vaikka vannoa, kun jokailtaisen kastelukierrokseni suoritin. Toisaalta, vaikka joka ikinen päivä askeleeni kulkeutuvat useamman kerran päivän aikana kasvihuoneelle, ei eilen illalla chilissäni mielestäni ollut myöskään täysikasvuisia chilejä, jotka huomasin tänä aamuna. Öisin siis tapahtuu valtavia asioita, tai sitten todennäköisempi vaihtoehto on vain puusilmäinen puutarhuri.


Kirvat täysissä voimissaan. Puoli tuntia maitokäsittelyn jälkeen väki oli vähentynyt kummasti!

Taistoon on nyt kuitenkin käyty, ensimmäinen joukkotuhotestini tapahtuu rasvattoman maidon ruiskuttamisella. En siis lähtenyt vielä leppäkerttuostoksille nettiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla mäntysuopaa, vaikka sen käytöstä varoitellaan kovasti. Toistaiseksi myrkyttämisen alue on aika kapea, koska tomaateissa eikä muissakaan chileissä vielä näkynyt merkkejä eläinkunnasta. Äkkiäkös ne kuitenkin leviävät varmaan koko kämppään, kun hoksaavat kasvihuoneen tarjoamat herkuttelumahdollisuudet. Aloitan kuitenkin nyt lempeimmällä aseella.

Yksi netin ehdottama vaihtoehto olisi ollut voimakas vesisuihkutus, mutta mielestäni chilini ovat sen verran hentorunkoisia, etten lähtisi mitään painepesuria kokeilemaan, en edes hennoimmassa muodossa. Ulkosalla tutkiskelin riippahernepensastamme, joka yleensä kärsii kirvoista, mutta nyt en siinä huomannut vielä mitään eloa. Netissä sanottiin myös, että sinitiaiset mielellään napostelisivat kirvoja. Käyn laittamassa naapuripariskunnalle lapun, että vinkvink, saa käydä kylässä. Kesä on kuitenkin vielä nuori, joten enköhän ehdi parin seuraavan kuukauden aikana nähdä kasvihuoneessani jos jonkinmoista elukkaa uhkaamassa viljelmiäni.

Ensimmäinen kesäkurpitsa alkaa olla näillä näppäimillä syöntikunnossa. Toisen yksilön tyttökukkaa juuri tänä aamuna tupsuttelin poikakukalla ja alkuja on useita. Haastavinta onkin ollut saada poikakukkia auki samaan aikaan kuin tytöt. Mutta tässäkin asiassa aika on puolellani, kun ei olla vielä juhannuksessakaan. Enköhän ehdi saada kesän aikana vielä monta monituista kurppaa.


Kasvihuone alkaa kummasti täyttyä. Isäntä askarteli myös kivat lattialaatat mökkiin!

Pinaatit lähtivät kukkimaan ennen kuin pääsin oikein sadon makuunkaan. Totesin että taidan kylvää toisen satsin vasta loppukesästä, kun lämpimät säät aiheuttavat aikaisen kukinnan näin sydänkesällä. Luin kyllä tästäkin asiasta, mutta kukinnan nopeus yllätti silti. Ehkäpä avomaan kasvatus toimisi paremmin pinaatilla kuin kasvihuoneviljely. Nyt olisi myös sopiva aika laittaa lisää salaattia tulemaan, mutta siskoni muistutteli minua juuri, ettei salaattikaan idä, jos on liian lämmintä. Viikonlopun tulevat helteet siirtävät siis tätäkin suunnitelmaa.

Yksi tomaateistani on paljastumassa pensastomaatiksi, tai niin ainakin vahvasti epäilen. Toiset yksilöt kun lähentelevät kohta jo metrin korkeutta, tämä yksi kasvaa lähinnä leveyssuunnassa. Lopetin siitä pari viikkoa sitten varkaiden poiston, tosin sellaisia siihen ei ole kovin montaa tullutkaan. Luulen että varasinnostuksessani katkaisin siitä latvankin, kun niitä vaikutti olevan niin monta. Nyt se siis on lähinnä keskittynyt leviämiseen, mutta oli siihenkin nyt ilmestynyt ensimmäiset kukat.

Porkkanat on harvennettu ensimmäisen kerran ja ämpäriperunaa tongin sen verran, että ainakin yhden yksilön sieltä löysin. Maissit kylvin uudelleen, kun ensimmäisistä siemenistä ei noussut yhtään mitään. Toisessa satsissa laitoin muistaakseni 12 siementä, niistä nousi neljä alokasta. Ehkä minulle sattui huono siemensatsi. Isäntä on huolissaan näyttänyt minulle, kuinka hänen facebook-sukulaisillaan maissit ovat jo korkeita. Eiväthän meidän maissimme millään ehdi valmistua. Lohduttelin häntä, ettei tämä kesä kaadu siihen, että yksi kylvöksistämme ei onnistuisi. Lähtökohtaisesti olisin kuitenkin innoissani siitä, jos saamme muutaman oman tomaatin valmiiksi asti. Bonusta on jos kurkkua tulee. Niin että hyvää tänne kuuluu!

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Uusia naapureita

 

Läheisessä yksiössä oli näyttö. Tummiin pukeutunut pariskunta kävi asuntoa katsomassa, mutta huonejärjestys ei ilmeisesti miellyttänyt rouvaa. Seuraava pariskunta oli pukeutunut sävysävyyn sinisiin hattuihin. He olivat oikein innostuneita asunnosta ja jättivät tarjouksenkin. En nähnyt heitä hetkeen, mutta nyt kuulin asunnosta ääntä. Aluksi pientä piipitystä, jota epäilin puhelimeksi. Nyt isompaa piipitystä, äänet olivat selvästi päällä. Ja kun sinipipoinen isätiainen lennähti ovesta ulos, varmistui uusien asukkaiden henkilöllisyys. Tervetuloa kasvihuoneeni seinänaapuriksi! Minä viljelen lapsukaisille hyttysiä piha-altaassamme, joten sen puolesta tulette varmasti viihtymään täällä!


Naapuriyksiö!

Kasvukausi kennolevykämpässä on alkanut ja päässyt oikein mallikkaasti vauhtiin. Kaikki muuttajat ovat löytäneen kesämökistä paikkansa ja juurruttaneet hentoiset juurensa valmistamaani maaperään. Tomaateissa on ensimmäisiä kukkia ja joku raakilekin. Chilien kukkia tupsuttelin äsken varovaisesti siltä varalta, että kukaan ammattipölyttäjä ei satu eksymään mökkiini. Kesäkurpitsassakin on ensimmäinen tyttökukka, poikia siis odotellessa. Kyllä tytöillä poikia saa, sanoi mammakin. Päteeköhän se tässäkin?

Kaikki tapahtuma kasvihuoneessa on edelleen hieman jännittävää, mutta suurin huoli on poistunut yöpakkasten mentyä. Kaikki siemenestä kylvämäni on myös itänyt maissia lukuun ottamatta. Annan heille vielä hieman aikaa ennen kuin kylvän uudet. Pinaatista voisi kohta maistella. Tuulen kuivattamat ruusupavut ovat vironneet ja uudetkin laittamani pavut puskevat vartta. En ole vielä päättänyt missä niiden loppusijoituspaikka on. Niillekin varmaan pitää hahmotella tukiseinää. Yksi aidankappale taisikin jäädä sopivasti ylimääräiseksi herneiltä.

Jos kevät oli odottamista, taitaa kesäkin olla sitä. Kuvittelin että kitkemistä olisi valtavasti, mutta kasvihuoneessa on tähän mennessä noussut yksi rikkaruoho. Sitäkin vaalin monta päivää ennen kuin raaskin nyppäistä irti. Tein kitkemisestä itselleni ohjelmanumeroa, että olisi syytä hakea hanskat ja lapiot ja kuskata saalis kompostiin. Kasvihuoneessa aika kuluukin nyt vain fiilistelyyn, tomaatintaimien haisteluun, varkaiden nyppimiseen ja tuleehan niille juteltuakin. Vähän vain, salaa.



Facebookin kasvihuoneryhmä on siitä ihana, että siellä kaikki pohtivat nyt samoja asioita kuin minä, ja joukosta löytyy aina joku rohkea, joka uskaltaa asiasta kysyä. Itse pelkään siellä avautumista, mutta aina on apu tullut lähes samana päivänä, kun itse on pohtinut, miten pölytän kesäkurpitsan tai miksi tomaattini käpertyy latvastaan.

Kaupassa sitä huomaa jumittavansa heviosastolla salaattipussi kädessä ja miettivänsä ”jokohan tämä on viimeinen ostosalaatti”. Nyt päätin, etten enää sorru ulkolaiseen kesäkurpitsaan, jotta jaksan syödä oman satoni, kun se valmistuu. Mansikoissa en siihen vielä pysty, enkä monessa muussakaan. Jäävät pian kesäherkut syömättä, kun odotan omaa tuotantoani, eikä sen varmuus ole ihan sadan prosentin luokkaa. Eräs henkilö juuri sanoi minulle, ettei ensimmäisenä kasvatusvuotena kannata toripaikkaa vielä varata. Hän lienee oikeassa.

Hyvää juhannusta!

  Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuo...