Ulkona tuulee hurjasti ja vihmoo toivottavasti talven
viimeisiä lumituiskuja. On maaliskuun loppu ja saimme jo nauttia muutaman
viikon ihanista aurinkoisista päivistä. Lämpötila nousi viiteentoista
plusasteeseen, ja herätti toivon keväästä. Kasvihuoneilija on toki ollut
kevätfiiliksissä jo useamman kuukauden miettiessään ensi kesän istutuksia ja
viljeltäviä juttuja. Jäätyneeseen kompostiin on roudattu lämpimiä
vesikanistereja sulamisen ja heräämisen toivossa. Autotallin hyllyillä on käyty
kurkkimassa daalian juurakoiden tilaa, joko otetaan esiin vai malttaisiko vielä
viikon kaksi.
Kuten aikaisemmin olen maininnut, mitään ei pitänyt itse
esikasvattaa mutta koska omaa mieltään saa aina muuttaa, kodinhoitohuoneen ikkunalla
varttaan kasvattaa nyt kahdeksan maitopurkin huomissa jalapenot, chilit, paprikat
ja tomaatit. Viime vuonna emme onnistuneet löytämään keltaista paprikaa valmiina
taimina, joten sitä päätimme sitten kokeilla tehdä alusta asti. Sitten kun
sinne Fataliin sivuille lähtee pyörimään, ei ole ihan helppoa tilata vain yhtä
lajiketta. Ei voi sanoa, että tilausmopo ihan totaalisesti olisi lähtenyt
käsistä, mutta ei sitä nyt kehtaa vain yhtä pikkuista pussukkaa tilata. Matkaan
tarttui myös kahta lajia tulisempaa paprikakasvia. Hyvin mietoja yksilöitä
yritimme nyt valita, viimevuotisten lajikokeilujen kanssa kun meinasi silmät
kuivua päähän.
Nykytilaani osasyyllistä voidaan etsiä myös siemenfirman pakkaajasta,
joka hyvää hyvyyttään, tai sitten ihan kiusallaan, oli laittanut mukaan myös
näytepussukan tomaatin siemeniä. Aiheuttaa muuten aika ovelaa pakkokasvatusta tuollainen
toiminta! Big girl-merkkistä pihvitomaattia on siis myös tulossa, niiden
siemenet laitoin multaa tosin vasta nyt maaliskuun puolessa välissä, ja siellä
on nyt ensimmäiset varsinaiset lehdet tulossa sirkkalehtien oheen.
Chilit ja paprikat kylvin netin ohjeiden mukaan helmikuussa.
Paine alkoi kasvaa jo melkoiseksi, kun osa Facebookin ihmisistä ilmoitti
laittaneensa hitaasti kasvavat lajit idulle jo marras-joulukuussa. Koska eiväthän
ne mitenkään ehdi enää maaliskuussa, mietin helmikuun olevan sellainen mukava
kompromissiaika kevätkylvöille.
Lapin lomaa oli suunniteltu jo puolisen vuotta, koirille
hankittu hoitopaikka äiteen luota ja tavaroita kasattu vierashuoneen sängylle
jo pidemmän aikaa, kun lamppu syttyy. Eihän hyvänen aika, enhän mitenkään voi
lähteä viikoksi pois taimieni luota. Mietitään kastelujärjestelmän tilaamista,
planttujen mukaan ottamista ja kaikkea mahdollista, kunnes hoksaamme, että
voisikohan naapurissa asuva isännän velipoika paapoa aarteitani viikon verran. Silloin
vielä alle kymmensenttiset taimet pakataan viltin sisään pakkaselta suojaan, ja
kiikutetaan kadun toiselle puolelle. Sieltähän ne haettiin sitten loman jälkeen
hyvinvoivina takaisin kasvivalon ääreen. Palkitsen naapurin sitten kesällä, kun
taimista jotain satoa saadaan.
Kahdeksasta taimesta ei mielestäni pitänyt olla vielä
viidakon aiheuttajaksi. Eivät sitten olleetkaan hidaskasvuisia nämä lajikkeet. Nyt
maaliskuun lopussa taimet ovat jo isompia kuin ne, jotka ostin viime vuonna
valmiina puutarhalta. Ilmeisesti kasvihuoneelle päästään vasta aikaisintaan
toukokuun loppupuolella, joten voipi olla, että loppuvaiheessa kodinhoitohuoneeseen
ei enää pyykkitelinettä mahdu avaamaan. Isännän tilaama kasvivalo on ollut
loistava ja sitä on hilattu ketjujen varassa ylemmäs sitä mukaa, kun taimien
latvat alkavat hipoa valonlähdettä. Taimet ovat voimakkaan vihreitä ja mielestäni
hyvän näköisiä. Kukan nuppuja olen nipistellyt irti sitä mukaa kun niitä on ilmaantunut,
koska luin että vielä ei kannata keskittyä kukkimiseen. Latvat ovatkin alkaneet
haaraantua ja tuuheutua mukavasti. Joudun varmaan siirtämään taimet isompiin
ruukkuihin ennen kasvihuoneeseen menoa, vaikka se ei ollut alkuperäinen
ajatukseni. Ehkäpä lopputulosta sitten tulee hieman aikaisemmin, kun ollaan aikaisia
kanoja alkuvaiheessa.
