torstai 24. kesäkuuta 2021

Hyvää juhannusta!

 

Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuossa tuli unettomia öitä vietettyä ja kieriskeltyä hikisissä lakanoissa. Kasvihuoneessa kaikki on hyvin, kirvoja ei ole maitosuihkun jälkeen näkynyt. Koppikaan ei onneksi alkanut happamalta haisemaan. Muurahaispesän löysin kurkkulavasta ja sen tuhosin ihan tunteettomasti vähemmän biologisesti kaapista löytyvällä suihkeella. Ensin ihmettelin isännälle, että yksi lavoista vuotaa saumoistaan multaa lattialle, kunnes viikon kuluttua huomasin vilinää lavan nurkissa. Syy selvisi.



Ensimmäiset kaksi kesäkurpitsaa on kerätty ja syötykin, eilen veisteltiin oman kasvihuoneen kurkkua leivän päälle. Fiilis hipoo voittajan tunnetta. Ämpäriperunoista tuli myös satoa, vaikka joudun kyllä kauppaankin menemään. Ihan koko juhannusviikonloppua ei syödä omaa perunaa. Mutta vaikka kaikki loppu menisi reisille, jotain saatiin kasvatettua. Ja vaikka kalenteri sanoo, että tästä lähdetään kohti syksyä, viljelijän kesä on vasta aluillaan. Hyvää juhannusta!




keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Paratiisin ensimmäinen invaasio!

 

Ensimmäinen uhka paratiisiani kohti on tapahtunut. Aseet tanassa kirva-armeija on yön aikana marssinut plantaaseilleni ja asettunut taloksi chiliini. Ihan varmasti heitä ei eilen illalla siellä vielä ollut. Voisin vaikka vannoa, kun jokailtaisen kastelukierrokseni suoritin. Toisaalta, vaikka joka ikinen päivä askeleeni kulkeutuvat useamman kerran päivän aikana kasvihuoneelle, ei eilen illalla chilissäni mielestäni ollut myöskään täysikasvuisia chilejä, jotka huomasin tänä aamuna. Öisin siis tapahtuu valtavia asioita, tai sitten todennäköisempi vaihtoehto on vain puusilmäinen puutarhuri.


Kirvat täysissä voimissaan. Puoli tuntia maitokäsittelyn jälkeen väki oli vähentynyt kummasti!

Taistoon on nyt kuitenkin käyty, ensimmäinen joukkotuhotestini tapahtuu rasvattoman maidon ruiskuttamisella. En siis lähtenyt vielä leppäkerttuostoksille nettiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla mäntysuopaa, vaikka sen käytöstä varoitellaan kovasti. Toistaiseksi myrkyttämisen alue on aika kapea, koska tomaateissa eikä muissakaan chileissä vielä näkynyt merkkejä eläinkunnasta. Äkkiäkös ne kuitenkin leviävät varmaan koko kämppään, kun hoksaavat kasvihuoneen tarjoamat herkuttelumahdollisuudet. Aloitan kuitenkin nyt lempeimmällä aseella.

Yksi netin ehdottama vaihtoehto olisi ollut voimakas vesisuihkutus, mutta mielestäni chilini ovat sen verran hentorunkoisia, etten lähtisi mitään painepesuria kokeilemaan, en edes hennoimmassa muodossa. Ulkosalla tutkiskelin riippahernepensastamme, joka yleensä kärsii kirvoista, mutta nyt en siinä huomannut vielä mitään eloa. Netissä sanottiin myös, että sinitiaiset mielellään napostelisivat kirvoja. Käyn laittamassa naapuripariskunnalle lapun, että vinkvink, saa käydä kylässä. Kesä on kuitenkin vielä nuori, joten enköhän ehdi parin seuraavan kuukauden aikana nähdä kasvihuoneessani jos jonkinmoista elukkaa uhkaamassa viljelmiäni.

Ensimmäinen kesäkurpitsa alkaa olla näillä näppäimillä syöntikunnossa. Toisen yksilön tyttökukkaa juuri tänä aamuna tupsuttelin poikakukalla ja alkuja on useita. Haastavinta onkin ollut saada poikakukkia auki samaan aikaan kuin tytöt. Mutta tässäkin asiassa aika on puolellani, kun ei olla vielä juhannuksessakaan. Enköhän ehdi saada kesän aikana vielä monta monituista kurppaa.


Kasvihuone alkaa kummasti täyttyä. Isäntä askarteli myös kivat lattialaatat mökkiin!

Pinaatit lähtivät kukkimaan ennen kuin pääsin oikein sadon makuunkaan. Totesin että taidan kylvää toisen satsin vasta loppukesästä, kun lämpimät säät aiheuttavat aikaisen kukinnan näin sydänkesällä. Luin kyllä tästäkin asiasta, mutta kukinnan nopeus yllätti silti. Ehkäpä avomaan kasvatus toimisi paremmin pinaatilla kuin kasvihuoneviljely. Nyt olisi myös sopiva aika laittaa lisää salaattia tulemaan, mutta siskoni muistutteli minua juuri, ettei salaattikaan idä, jos on liian lämmintä. Viikonlopun tulevat helteet siirtävät siis tätäkin suunnitelmaa.

Yksi tomaateistani on paljastumassa pensastomaatiksi, tai niin ainakin vahvasti epäilen. Toiset yksilöt kun lähentelevät kohta jo metrin korkeutta, tämä yksi kasvaa lähinnä leveyssuunnassa. Lopetin siitä pari viikkoa sitten varkaiden poiston, tosin sellaisia siihen ei ole kovin montaa tullutkaan. Luulen että varasinnostuksessani katkaisin siitä latvankin, kun niitä vaikutti olevan niin monta. Nyt se siis on lähinnä keskittynyt leviämiseen, mutta oli siihenkin nyt ilmestynyt ensimmäiset kukat.

Porkkanat on harvennettu ensimmäisen kerran ja ämpäriperunaa tongin sen verran, että ainakin yhden yksilön sieltä löysin. Maissit kylvin uudelleen, kun ensimmäisistä siemenistä ei noussut yhtään mitään. Toisessa satsissa laitoin muistaakseni 12 siementä, niistä nousi neljä alokasta. Ehkä minulle sattui huono siemensatsi. Isäntä on huolissaan näyttänyt minulle, kuinka hänen facebook-sukulaisillaan maissit ovat jo korkeita. Eiväthän meidän maissimme millään ehdi valmistua. Lohduttelin häntä, ettei tämä kesä kaadu siihen, että yksi kylvöksistämme ei onnistuisi. Lähtökohtaisesti olisin kuitenkin innoissani siitä, jos saamme muutaman oman tomaatin valmiiksi asti. Bonusta on jos kurkkua tulee. Niin että hyvää tänne kuuluu!

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Uusia naapureita

 

Läheisessä yksiössä oli näyttö. Tummiin pukeutunut pariskunta kävi asuntoa katsomassa, mutta huonejärjestys ei ilmeisesti miellyttänyt rouvaa. Seuraava pariskunta oli pukeutunut sävysävyyn sinisiin hattuihin. He olivat oikein innostuneita asunnosta ja jättivät tarjouksenkin. En nähnyt heitä hetkeen, mutta nyt kuulin asunnosta ääntä. Aluksi pientä piipitystä, jota epäilin puhelimeksi. Nyt isompaa piipitystä, äänet olivat selvästi päällä. Ja kun sinipipoinen isätiainen lennähti ovesta ulos, varmistui uusien asukkaiden henkilöllisyys. Tervetuloa kasvihuoneeni seinänaapuriksi! Minä viljelen lapsukaisille hyttysiä piha-altaassamme, joten sen puolesta tulette varmasti viihtymään täällä!


Naapuriyksiö!

Kasvukausi kennolevykämpässä on alkanut ja päässyt oikein mallikkaasti vauhtiin. Kaikki muuttajat ovat löytäneen kesämökistä paikkansa ja juurruttaneet hentoiset juurensa valmistamaani maaperään. Tomaateissa on ensimmäisiä kukkia ja joku raakilekin. Chilien kukkia tupsuttelin äsken varovaisesti siltä varalta, että kukaan ammattipölyttäjä ei satu eksymään mökkiini. Kesäkurpitsassakin on ensimmäinen tyttökukka, poikia siis odotellessa. Kyllä tytöillä poikia saa, sanoi mammakin. Päteeköhän se tässäkin?

Kaikki tapahtuma kasvihuoneessa on edelleen hieman jännittävää, mutta suurin huoli on poistunut yöpakkasten mentyä. Kaikki siemenestä kylvämäni on myös itänyt maissia lukuun ottamatta. Annan heille vielä hieman aikaa ennen kuin kylvän uudet. Pinaatista voisi kohta maistella. Tuulen kuivattamat ruusupavut ovat vironneet ja uudetkin laittamani pavut puskevat vartta. En ole vielä päättänyt missä niiden loppusijoituspaikka on. Niillekin varmaan pitää hahmotella tukiseinää. Yksi aidankappale taisikin jäädä sopivasti ylimääräiseksi herneiltä.

Jos kevät oli odottamista, taitaa kesäkin olla sitä. Kuvittelin että kitkemistä olisi valtavasti, mutta kasvihuoneessa on tähän mennessä noussut yksi rikkaruoho. Sitäkin vaalin monta päivää ennen kuin raaskin nyppäistä irti. Tein kitkemisestä itselleni ohjelmanumeroa, että olisi syytä hakea hanskat ja lapiot ja kuskata saalis kompostiin. Kasvihuoneessa aika kuluukin nyt vain fiilistelyyn, tomaatintaimien haisteluun, varkaiden nyppimiseen ja tuleehan niille juteltuakin. Vähän vain, salaa.



Facebookin kasvihuoneryhmä on siitä ihana, että siellä kaikki pohtivat nyt samoja asioita kuin minä, ja joukosta löytyy aina joku rohkea, joka uskaltaa asiasta kysyä. Itse pelkään siellä avautumista, mutta aina on apu tullut lähes samana päivänä, kun itse on pohtinut, miten pölytän kesäkurpitsan tai miksi tomaattini käpertyy latvastaan.

Kaupassa sitä huomaa jumittavansa heviosastolla salaattipussi kädessä ja miettivänsä ”jokohan tämä on viimeinen ostosalaatti”. Nyt päätin, etten enää sorru ulkolaiseen kesäkurpitsaan, jotta jaksan syödä oman satoni, kun se valmistuu. Mansikoissa en siihen vielä pysty, enkä monessa muussakaan. Jäävät pian kesäherkut syömättä, kun odotan omaa tuotantoani, eikä sen varmuus ole ihan sadan prosentin luokkaa. Eräs henkilö juuri sanoi minulle, ettei ensimmäisenä kasvatusvuotena kannata toripaikkaa vielä varata. Hän lienee oikeassa.

tiistai 18. toukokuuta 2021

Vihdoinkin lämpöä!

 

Nyt se lämpö saapui ja miten suloiselta se iholla tuntuukaan! Toinen koiristamme on titteliltään uimamaisteri ja sisäpihan pikkuinen vesiaihe on kovassa käytössä, useamman kerran päivässä. Pidimme siinä ennen suihkulähdettä solisemassa, mutta tämän nuorimman koiran kotiuduttua huomasimme sen olevan aina kumossa altaan pohjalla. Syyksi selvisi vettä valuva koira. Näinä päivinä kun lämpöä on jo aamusta yli 20 astetta, koira on ehtinyt dipata itsensä soikkoon jo kolme kertaa ennen kuin kello on lyönyt puolta päivää. Isäntä päättikin hankkia eläimelleen kunnon altaan ja nyt uimalenkkiä voi heittää oikein kunnolla.



Nyt on kädet ja kynnen aluset saatu multaan ja kauppalistaan pitääkin kirjoittaa uusi kynsiharja. Niitä täytyy jatkossa olla joka vesipisteellä. Kaikki taimet ja suurin osa siemenistäkin ovat jo muutaman yön viettäneet uusissa mullissa kasvihuoneessa ja vielä kaikki ovat hengissä. Tomaatissa näkyi tänä aamuna ensimmäiset kukan nuput. Äidiltä saadut ruusupavun alut hieman moittivat oloaan. Laitoinkin muutaman uuden pavun likoamaan, jos siirtolaiset eivät uudesta kodistaan diggaile.


Tuulituhoja kärsinyt ruusupapuni!

Pikkuruiset nuput!

Viime kesänä löysin hyvän kastematopaikan isännän puidenpilkkomistukin alta. Tänään ensimmäiset hölmistyneet yksilöt muuttivat tomaattilavoihin. Ulkona olevista lavoista kaksi on vielä tyhjänä ja toisessa niistä selvästi on joku öiseen aikaan käynyt pötköttämässä. Pupujussit ovat saattaneet olla asialla. Hyötykäytössä lavat ovat siis tyhjinäkin. Suojia on muutenkin ruvettava nyt aktiivisesti miettimään, sillä pari kaurista pompotteli viimeksi eilen läheisen risteyksen yli, kun olin autolla palaamassa töistä.

Eilen löysin kaupasta mielestäni virkeän näköisen basilikan ja sen juuretkin näyttivät vahvoilta. Koitin laittaa sen sellaisenaan kasvihuoneeseen kasvamaan. Viime kesänä kasvattelin kaupasta ostettua basilikaa, timjamia ja rosmariinia sisäpihan vanhassa valurautapadassa ja ne kasvoivatkin kunnon pehkoiksi. Basilikakin tykkäsi, kun paikka oli varsin suojainen ja lämmin. Aluksi yrtit olivat samassa lavassa kuin perunat, mutta kun perunanvarret alkoivat ryöhätä, siirsin ne pataan, joka isännän lapsuudessa on toimittanut grillin virkaa. Muutaman viikon päästä ihmettelin, mikä kumma kasvaa yrttien keskellä, mutta perunahan se siellä oli muuttanut vihreiden mukana pataan. Loppukesästä perunannoston yhteydessä sieltäkin nousi kaksi komeaa mukulaa.

Tiedän että yrttien käyttöaste jää vähäisemmäksi, jos ne eivät ole aina käden ulottuvilla. Kasvihuoneessa ne ovat hiukan kaukana keittiöstä. Ehkä siis laitan niitä myös sisäpihalle kesäkeittiön läheisyyteen, että tilliä olisi aina lautasella perunan päällä.

Syksyllä istutettujen valkosipulien kanssa olen jo luovuttamassa, lavasta ei pilkistä vieläkään mitään. Kaivelin multaa hellästi ja kynnen ja jonkinlaisen löllön puolimädäntyneen alun sieltä löysin, mutta taidan laittaa lavan porkkanalle. Bonuksena sieltä voi sitten nousta myös kynsilaukkaa, jos hyvä tuuri käy. Elokuiset valkosipulibileet on siis lykätty jollekin toiselle vuodelle.


Uudet mansikkayritykset

Toinen epäonninen talvehtija taitaa olla tuo mansikkalavani. Viisi tainta kasvattelin amppelimansikan rönsyistä, mutta mitään vihreää ei ala sieltäkään nousta. Uutta putkeen vaan, mitä niitä sitten murehtimaan. Loppusaldona MIKÄÄN ei siis selviytynyt talvesta minun käsittelyssäni. Parempi siis keskittyä yksivuotisiin kasvajiin. Josta pälkähti mieleeni, että kodinhoitohuoneen kaapissa odottavat vielä ostamani daalian juurakot. Nehän pitää nyt kaivaa kanssa ihmettelemään kevätaurinkoa.

Kasvihuoneen keväiseen vakituiseen tarvikevalikoimaan on lisätty nyt myös paketti nenäliinoja, sen verran tuhtina tämä helleaalto tuo koivun siitepölyn nenääni. Jos emäntä on hetkellisesti hukassa, seuratkaa aivastelua ja niiskutusta!

lauantai 8. toukokuuta 2021

Kullan kalliita neuvoja

 

Nyt näyttää ennuste ensi viikolle sellaisia lämpötiloja, että uskaltauduin puutarhalle ostamaan muitakin taimia tanskanviennin kaveriksi. Kevät keikkuu kuitenkin edelleen. Haimme tänään polkupyörät kotiin talvisäilytyspaikasta ja suunnittelimme polkevamme paikalliseen ravintolaan syömään. Juuri kun sain tukkani ja naamani sellaiseen kuntoon, että olisi kehdannut julkiselle paikalle lähteä, taivaalta tuli vettä, lunta ja rakeita juuri tässä järjestyksessä. Toki kuuro oli nopeasti ohi, mutta totesimme viisaammaksi pysyä sisällä lämpimässä ja keksiä jotain muuta apetta.


Puutarhalta löysimme lähes kaiken mitä listaani olin kirjoitellut. Kolme erilaista tomaattia, joista yksi muistaakseni oli keltainen kirsikkatomaatti ja yksi punainen luumutomaatti. Kolmatta en muista, sen muoto ja koko selviää heinä-elokuussa. Minua jäi hieman kaivelemaan se, että puutarhuri luetteli kyllä lajien nimet, mutta niitä ei ole merkitty ruukkuihin mitenkään. Sitten kun tomaatit lyötiin samaan laatikkoon, minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitä viljelen, jos tulos vaikka olisi hyvä ja haluaisin samaa kasvattaa myös ensi vuonna.

Mukaan lähti myös kaksi kasvihuonekurkun tainta ja kaksi erilaista chiliä isännälle. Chilien merkeistäkään emme tienneet mitään ja haluttavan tulisuusasteen kuvailu oli haastavaa. Sieltäkin siis katsotaan mitä tulee mutta puutarhurin mukaan potkua pitäisi löytyä. Toivelistalta jäi puuttumaan oikeastaan enää keltainen paprika, sitä vielä metsästämme.


Sadevesikaappari toimii erinomaisesti, tynnyri täyttyi jo ensimmäisenä sadeyönä. Kasvihuoneen lämpötiloista sen sijaan olemme olleet kovasti huolissamme. Lämpömittari on aurinkoisina päivinä kertonut, että vaikka automaattinen tuuletusluukun avaaja toimii, kasvihuoneen lämpötila näytti nousevan yli 45 asteeseen. Kun avasimme oven läpivedon varmistamiseksi, lämpö saatiin laskettua 37 asteeseen. Tomaatin siitepöly kuitenkin alkaa kärsiä jo yli 30 asteessa.

Facebookin keskusteluryhmässä minua neuvottiin katsomaan, ettei lämpömittari ole suoraan auringonpaisteessa. Mielestäni hieman haastava juttu, kun mökki kuitenkin on läpinäkyvä. Siirsimme nyt mittarin lattiantasoon lavan alle, mutta ovathan kasvit kuitenkin paisteelle alttiina. Eikö se juuri ole se kohta, jonka lämpötilaa pitäisi tarkkailla? Toinen haaste tässä on se, ettei etäyhteydellä toimiva mittari enää meinaa toimia sisällä näkyvässä näytössä. Koitamme hakea kompromissia tähän asiaan. Lämpötila saattaa kyllä olla oikeasti paljon alempi, kuin tuo 45.


Toinen hauska neuvo oli laittaa kasvihuoneeseen auringon puolelle valoverhot. Askartelimme kasvariin kaksi verhovaijerisysteemiä, joihin pujottelin 15 vuotta sitten koulutyönä ompelemani verhot. Tulivatpahan lopulta hyötykäyttöön nekin, kun eivät koskaan sisällä päässeet toimittamaan verhon virkaa. Ihan inan pidemmät olisivat voineet olla, eivätkä ne mistään kohtaa ole kauniit, mutta HEI! Eipäs nyt olla turhan tarkkoja, jos se jotain auttaa.

Kolmas järkevän kuuloinen neuvo tuli puutarhurilta. Hänkin tunnisti tämän pieniä kasvihuoneita vaivaavan liiallisen lämpöongelman ja neuvoi vahvistamaan läpivetoa kotikäyttöisellä tuulettimella. Sellainenkin meiltä löytyy jo ennestään.

Olin jo innoissani menossa istuttamaan taimia, mutta järki käskee nyt odottamaan vielä muutaman yön. Ainakin ensi yöksi on ennustettu vielä pakkasasteita, ja kun minkäänlaista varmaa kokemusta viikolla saapuneesta lämmittimen toiminnasta meillä ei vielä ole, parempi lykätä intoa. Ei tarvitse sitten mennä häveten hattu kourassa takaisin puutarhalle heti huomenna. Ensi viikolle on luvattu yönkin lämpöjen nousevan reilusti plussalle. Eikä huomenna ehtisi mihinkään puutarhalle matkaamaankaan, koska huomenna juhlitaan Äitiä!

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Lajinsa ensimmäinen

 

Ensimmäinen tanskan vienti on ostettu! En siis jäänyt aivan ilman tomaatintaimia, koska yksi töröttää nyt kodinhoitohuoneessa. Olen selvinnyt voittajana taimitaistossa, jota puutarhoilla nyt käydään. Toki haluan noita vielä muutaman erilaisen lisää mutta tämä jo takaa alun viljelijän urallani. Samalla matkalla kotiutui myös yksi kesäkurpitsan alku mutta kaikki toiminta kiteytyy tomaattiin. Siitä tulee kasvihuoneeni kunkku!


Vapun aikana aurinkokin pilkisti ja saimme uutta puhtia puutarhahommiin. Sähkömies-isäni tuli vetämään kaapeleitaan puutarhavajasta kasvihuoneeseen, joka mahdollistaa valoisuuden ja lämpöisyyden syksyn viilenevissä illoissa. Näen jo sieluni silmin tunnelmalliset syysvalot kasvihuoneessa elokuussa! Toisaalta keinolämpö tulee tarpeeseen jo nyt keväälläkin, jotta saan tomaattini vietyä kasvihuoneeseen edes ennen juhannusta. Pakkasvahti laitettiinkin heti viikonloppuna tilaukseen.



Isännän 20 vuoden haave köydestä ja tolpista löysi myös lopulta paikkansa. Kyllä kannatti odottaa. Suunnittelin jo, että köyttä pitkin voisi kiivetä vaikka kärhö tai joku muu. Naisvoimilla saimme lavakaulukset kasvihuoneeseen, suodatinkankaat lavojen pohjille ja multakin on suurilta osin niissä jo lämpenemässä. Tomaatin kuulemma voi istuttaa hieman syvempään, koska se kasvattaa lisäjuuria myös varteensa. Päädyin jättämään lavaan vielä tilaa lisämullalle, jotta voin sitä lisätä taimien kasvaessa korkeutta. Saimme myös loput kaadetun männyn risut kannettua korjattuun peräkärryyn, sekä pestyä terassin takaseinät hetken mielijohteesta. Ideanikkarina tässä oli äitini, minulle äärimmäisen harvoin tulee siivousinspiraatiota missään tilanteessa.

Nyt se on auki...

...nyt se on kii!


Viikonlopun huikein juttu on kuitenkin miesten askartelema sadevesikaappari! Vanhan kiukaan rosterikuoresta he kehittelivät systeemin, joka vesirännin syöksytorvesta ohjaa sadeveden tynnyriin. Kaapparissa on kaksi asentoa, on ja off, sillä kun tynnyri täyttyy, kaapparin voi sulkea, jolloin vesi meneekin normireittiään alas. Netistä sen olisi voinut tilata edullisesti satasella, nyt kustannukset pyöreä nolla. Tai no, asennusjuomien hinnalla.

Hiukan hutiin taas olin (yllättäen) laskenut, yksi pieni lavakaulus on liikaa ja yksi iso puuttuu. Ehkäpä kuitenkin löydän paikan myös tuolle ylimääräiselle. Olimme jo ostamassa yhtä isoa kaulusta lisää, mutta pikkuruiseen autoomme ei enää mahtunut. Autossa piti kaataa jo takapenkki, jotta saimme ostamamme kastelukelan mahtumaan sinne. Autoon piti jättää tila myös yhdelle koiralle, joka kotiutui mieheläreissultaan samalla kauppareissulla. Onneksi kohta on kaikki isompi hankittu, sillä alan muuten olla itsekin isomman auton kannalla.

Seuraavaksi ajattelin laittaa isompaan ulkolavaan perunat harson alle, ja kun pakkasvahti tulee postissa, voisin jo laittaa salaattia ja tilliä itämään kasvihuoneeseen. Tomaatin karaistumisasteesta en tiedä yhtään, joten sitä kannattaa totuttaa ulkoilmaan pikkuhiljaa, varmuuden vuoksi.


lauantai 24. huhtikuuta 2021

Sään armoilla

 

Ulkona sataa vuorotellen räntää ja vettä, vaihtelun vuoksi välillä hieman rakeensekaista olomuotoa ja sitten ihan pelkkää valkoista töhnää, jota on pakko kutsua lumeksi. Puutarhurin postituslistalla sanottiin, että tämä tekee yli-innokkaille kotipuutarhureille ihan hyvää, kun sää hieman rauhoittaa ulkotouhuja. Olisi kuitenkin aivan liian aikaista viedä tomaatinplanttuja kasvihuoneeseen, saati sitten ulos. Vilustuisivat vaan suotta, sekä kasvit että puutarhurit. Totta myös se toinen puoli, että tämä on aivan normaalia kevääntuloa, ja että luonto pysyy normaalissa kehityskulussaan paremmin mukana, kun äkkilämmin ei tule liian nopeasti. Tämä on juuri sitä, mihin Suomen luonto on oikeasti tottunut, ei se aikainen kuuma kevät, jota me viherpeukalot toivomme.


Ämpäriperunat ovat venähtäneet vartta kodinhoitohuoneessa. Kuskailin niitä ulos aurinkoon noina hienoina päivinä, mutta nyt ne ovat joutuneet olemaan taas sisällä patterin vieressä, samalla tavalla kuin emäntä istuu takan ääressä. Lämpöä vaativat molemmat osapuolet. Hieman turhan vähävaloista taitaa kodinhoitohuoneessa olla, toivottavasti kohta pääsen viemään ne kasvihuoneeseen. Öisin ovat lämpötilat olleet ikävästi pakkasella vielä joka yö. Kasvihuoneeseen on myöhemmin mahdollista saada lämmitys hallaöitä varten, mutta eipä tuota muuten tyhjää mökkiä kannata lämmitellä neljän perunan varren takia.  

Myöhäisemmäksi perunaksi ostin pienen pussillisen timoa, jotka nekin ovat jo munakennoissa kasvattelemassa itujaan. Haaveena olisi saada ne toukokuun alkupuolella ulos lavaan harson alle. Josko tuo sää tuosta tokenisi. Pienessäkin pussissa oli kyllä yli 30 pientä perunaa, joten ylitarjontaa taitaa tulla. Taidan istutella ylimääräisiä pottuja sitten vähän joka koloon, mitä muihin lavoihin jää. Ollaan varmaan vielä ihmeessä noiden perunoiden kanssa loppukesästä.

Pikkutimot kennottelevat 

Kasvihuoneprojekti seisoo myös huonon sään takia. Ei ole innostanut mennä raahaamaan multasäkkejä räntäsateeseen. Märkä nurmikkokin mylläytyisi piloille, jos nyt lähtisin nokkakärryjeni kanssa roudaamaan multaa kasvihuoneelle. Kaikenlaisia hyviä syitä löytyy ollakin vain sisällä. Isäntä keksii kyllä kaikenlaista pientä askartelua kasvihuoneenkin suhteen. Hän koittaa hioa jotain ruuvisysteemejä, joilla kiinnitetään kasvihuoneen kiskoihin tukilankoja tomaateille ja kurkuille. Tunaa niiden kanssa hetken ja päättää hakea maanantaina rautakaupasta valmiit ruuvit. Toteaa kai, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse alusta asti. Hetken päästä hän keksii jotain uutta touhuttavaa. Minä olen sisällä istuvaa murjottavampaa sorttia.

Jos aikaisemmin totesin, että kevättä ei ole minulle vuodenaikana juuri edes ollut, tänä vuonna se näyttäytyy erikoisen pitkänä. Ja kun talvikin oli jo odottavalle pitkä, tästä taitaa tulla pisin vuosi ikinä. Mikä toisaalta on vallan mainiota, viime vuosina vuodetkin ovat alkaneet vieriä kiihtyvää vauhtia. Sadepäivän ratoksi voisikin viritellä televisiosta esiin vanhoja puutarhaohjelmia, joissa aurinko paistaa aina!

Muistutus itselleni, note to myself: Ei kannata valita puhelimeen valkoisia suojakuoria, jos on kädet aina mullassa!

Hyvää juhannusta!

  Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuo...