tiistai 18. toukokuuta 2021

Vihdoinkin lämpöä!

 

Nyt se lämpö saapui ja miten suloiselta se iholla tuntuukaan! Toinen koiristamme on titteliltään uimamaisteri ja sisäpihan pikkuinen vesiaihe on kovassa käytössä, useamman kerran päivässä. Pidimme siinä ennen suihkulähdettä solisemassa, mutta tämän nuorimman koiran kotiuduttua huomasimme sen olevan aina kumossa altaan pohjalla. Syyksi selvisi vettä valuva koira. Näinä päivinä kun lämpöä on jo aamusta yli 20 astetta, koira on ehtinyt dipata itsensä soikkoon jo kolme kertaa ennen kuin kello on lyönyt puolta päivää. Isäntä päättikin hankkia eläimelleen kunnon altaan ja nyt uimalenkkiä voi heittää oikein kunnolla.



Nyt on kädet ja kynnen aluset saatu multaan ja kauppalistaan pitääkin kirjoittaa uusi kynsiharja. Niitä täytyy jatkossa olla joka vesipisteellä. Kaikki taimet ja suurin osa siemenistäkin ovat jo muutaman yön viettäneet uusissa mullissa kasvihuoneessa ja vielä kaikki ovat hengissä. Tomaatissa näkyi tänä aamuna ensimmäiset kukan nuput. Äidiltä saadut ruusupavun alut hieman moittivat oloaan. Laitoinkin muutaman uuden pavun likoamaan, jos siirtolaiset eivät uudesta kodistaan diggaile.


Tuulituhoja kärsinyt ruusupapuni!

Pikkuruiset nuput!

Viime kesänä löysin hyvän kastematopaikan isännän puidenpilkkomistukin alta. Tänään ensimmäiset hölmistyneet yksilöt muuttivat tomaattilavoihin. Ulkona olevista lavoista kaksi on vielä tyhjänä ja toisessa niistä selvästi on joku öiseen aikaan käynyt pötköttämässä. Pupujussit ovat saattaneet olla asialla. Hyötykäytössä lavat ovat siis tyhjinäkin. Suojia on muutenkin ruvettava nyt aktiivisesti miettimään, sillä pari kaurista pompotteli viimeksi eilen läheisen risteyksen yli, kun olin autolla palaamassa töistä.

Eilen löysin kaupasta mielestäni virkeän näköisen basilikan ja sen juuretkin näyttivät vahvoilta. Koitin laittaa sen sellaisenaan kasvihuoneeseen kasvamaan. Viime kesänä kasvattelin kaupasta ostettua basilikaa, timjamia ja rosmariinia sisäpihan vanhassa valurautapadassa ja ne kasvoivatkin kunnon pehkoiksi. Basilikakin tykkäsi, kun paikka oli varsin suojainen ja lämmin. Aluksi yrtit olivat samassa lavassa kuin perunat, mutta kun perunanvarret alkoivat ryöhätä, siirsin ne pataan, joka isännän lapsuudessa on toimittanut grillin virkaa. Muutaman viikon päästä ihmettelin, mikä kumma kasvaa yrttien keskellä, mutta perunahan se siellä oli muuttanut vihreiden mukana pataan. Loppukesästä perunannoston yhteydessä sieltäkin nousi kaksi komeaa mukulaa.

Tiedän että yrttien käyttöaste jää vähäisemmäksi, jos ne eivät ole aina käden ulottuvilla. Kasvihuoneessa ne ovat hiukan kaukana keittiöstä. Ehkä siis laitan niitä myös sisäpihalle kesäkeittiön läheisyyteen, että tilliä olisi aina lautasella perunan päällä.

Syksyllä istutettujen valkosipulien kanssa olen jo luovuttamassa, lavasta ei pilkistä vieläkään mitään. Kaivelin multaa hellästi ja kynnen ja jonkinlaisen löllön puolimädäntyneen alun sieltä löysin, mutta taidan laittaa lavan porkkanalle. Bonuksena sieltä voi sitten nousta myös kynsilaukkaa, jos hyvä tuuri käy. Elokuiset valkosipulibileet on siis lykätty jollekin toiselle vuodelle.


Uudet mansikkayritykset

Toinen epäonninen talvehtija taitaa olla tuo mansikkalavani. Viisi tainta kasvattelin amppelimansikan rönsyistä, mutta mitään vihreää ei ala sieltäkään nousta. Uutta putkeen vaan, mitä niitä sitten murehtimaan. Loppusaldona MIKÄÄN ei siis selviytynyt talvesta minun käsittelyssäni. Parempi siis keskittyä yksivuotisiin kasvajiin. Josta pälkähti mieleeni, että kodinhoitohuoneen kaapissa odottavat vielä ostamani daalian juurakot. Nehän pitää nyt kaivaa kanssa ihmettelemään kevätaurinkoa.

Kasvihuoneen keväiseen vakituiseen tarvikevalikoimaan on lisätty nyt myös paketti nenäliinoja, sen verran tuhtina tämä helleaalto tuo koivun siitepölyn nenääni. Jos emäntä on hetkellisesti hukassa, seuratkaa aivastelua ja niiskutusta!

lauantai 8. toukokuuta 2021

Kullan kalliita neuvoja

 

Nyt näyttää ennuste ensi viikolle sellaisia lämpötiloja, että uskaltauduin puutarhalle ostamaan muitakin taimia tanskanviennin kaveriksi. Kevät keikkuu kuitenkin edelleen. Haimme tänään polkupyörät kotiin talvisäilytyspaikasta ja suunnittelimme polkevamme paikalliseen ravintolaan syömään. Juuri kun sain tukkani ja naamani sellaiseen kuntoon, että olisi kehdannut julkiselle paikalle lähteä, taivaalta tuli vettä, lunta ja rakeita juuri tässä järjestyksessä. Toki kuuro oli nopeasti ohi, mutta totesimme viisaammaksi pysyä sisällä lämpimässä ja keksiä jotain muuta apetta.


Puutarhalta löysimme lähes kaiken mitä listaani olin kirjoitellut. Kolme erilaista tomaattia, joista yksi muistaakseni oli keltainen kirsikkatomaatti ja yksi punainen luumutomaatti. Kolmatta en muista, sen muoto ja koko selviää heinä-elokuussa. Minua jäi hieman kaivelemaan se, että puutarhuri luetteli kyllä lajien nimet, mutta niitä ei ole merkitty ruukkuihin mitenkään. Sitten kun tomaatit lyötiin samaan laatikkoon, minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitä viljelen, jos tulos vaikka olisi hyvä ja haluaisin samaa kasvattaa myös ensi vuonna.

Mukaan lähti myös kaksi kasvihuonekurkun tainta ja kaksi erilaista chiliä isännälle. Chilien merkeistäkään emme tienneet mitään ja haluttavan tulisuusasteen kuvailu oli haastavaa. Sieltäkin siis katsotaan mitä tulee mutta puutarhurin mukaan potkua pitäisi löytyä. Toivelistalta jäi puuttumaan oikeastaan enää keltainen paprika, sitä vielä metsästämme.


Sadevesikaappari toimii erinomaisesti, tynnyri täyttyi jo ensimmäisenä sadeyönä. Kasvihuoneen lämpötiloista sen sijaan olemme olleet kovasti huolissamme. Lämpömittari on aurinkoisina päivinä kertonut, että vaikka automaattinen tuuletusluukun avaaja toimii, kasvihuoneen lämpötila näytti nousevan yli 45 asteeseen. Kun avasimme oven läpivedon varmistamiseksi, lämpö saatiin laskettua 37 asteeseen. Tomaatin siitepöly kuitenkin alkaa kärsiä jo yli 30 asteessa.

Facebookin keskusteluryhmässä minua neuvottiin katsomaan, ettei lämpömittari ole suoraan auringonpaisteessa. Mielestäni hieman haastava juttu, kun mökki kuitenkin on läpinäkyvä. Siirsimme nyt mittarin lattiantasoon lavan alle, mutta ovathan kasvit kuitenkin paisteelle alttiina. Eikö se juuri ole se kohta, jonka lämpötilaa pitäisi tarkkailla? Toinen haaste tässä on se, ettei etäyhteydellä toimiva mittari enää meinaa toimia sisällä näkyvässä näytössä. Koitamme hakea kompromissia tähän asiaan. Lämpötila saattaa kyllä olla oikeasti paljon alempi, kuin tuo 45.


Toinen hauska neuvo oli laittaa kasvihuoneeseen auringon puolelle valoverhot. Askartelimme kasvariin kaksi verhovaijerisysteemiä, joihin pujottelin 15 vuotta sitten koulutyönä ompelemani verhot. Tulivatpahan lopulta hyötykäyttöön nekin, kun eivät koskaan sisällä päässeet toimittamaan verhon virkaa. Ihan inan pidemmät olisivat voineet olla, eivätkä ne mistään kohtaa ole kauniit, mutta HEI! Eipäs nyt olla turhan tarkkoja, jos se jotain auttaa.

Kolmas järkevän kuuloinen neuvo tuli puutarhurilta. Hänkin tunnisti tämän pieniä kasvihuoneita vaivaavan liiallisen lämpöongelman ja neuvoi vahvistamaan läpivetoa kotikäyttöisellä tuulettimella. Sellainenkin meiltä löytyy jo ennestään.

Olin jo innoissani menossa istuttamaan taimia, mutta järki käskee nyt odottamaan vielä muutaman yön. Ainakin ensi yöksi on ennustettu vielä pakkasasteita, ja kun minkäänlaista varmaa kokemusta viikolla saapuneesta lämmittimen toiminnasta meillä ei vielä ole, parempi lykätä intoa. Ei tarvitse sitten mennä häveten hattu kourassa takaisin puutarhalle heti huomenna. Ensi viikolle on luvattu yönkin lämpöjen nousevan reilusti plussalle. Eikä huomenna ehtisi mihinkään puutarhalle matkaamaankaan, koska huomenna juhlitaan Äitiä!

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Lajinsa ensimmäinen

 

Ensimmäinen tanskan vienti on ostettu! En siis jäänyt aivan ilman tomaatintaimia, koska yksi töröttää nyt kodinhoitohuoneessa. Olen selvinnyt voittajana taimitaistossa, jota puutarhoilla nyt käydään. Toki haluan noita vielä muutaman erilaisen lisää mutta tämä jo takaa alun viljelijän urallani. Samalla matkalla kotiutui myös yksi kesäkurpitsan alku mutta kaikki toiminta kiteytyy tomaattiin. Siitä tulee kasvihuoneeni kunkku!


Vapun aikana aurinkokin pilkisti ja saimme uutta puhtia puutarhahommiin. Sähkömies-isäni tuli vetämään kaapeleitaan puutarhavajasta kasvihuoneeseen, joka mahdollistaa valoisuuden ja lämpöisyyden syksyn viilenevissä illoissa. Näen jo sieluni silmin tunnelmalliset syysvalot kasvihuoneessa elokuussa! Toisaalta keinolämpö tulee tarpeeseen jo nyt keväälläkin, jotta saan tomaattini vietyä kasvihuoneeseen edes ennen juhannusta. Pakkasvahti laitettiinkin heti viikonloppuna tilaukseen.



Isännän 20 vuoden haave köydestä ja tolpista löysi myös lopulta paikkansa. Kyllä kannatti odottaa. Suunnittelin jo, että köyttä pitkin voisi kiivetä vaikka kärhö tai joku muu. Naisvoimilla saimme lavakaulukset kasvihuoneeseen, suodatinkankaat lavojen pohjille ja multakin on suurilta osin niissä jo lämpenemässä. Tomaatin kuulemma voi istuttaa hieman syvempään, koska se kasvattaa lisäjuuria myös varteensa. Päädyin jättämään lavaan vielä tilaa lisämullalle, jotta voin sitä lisätä taimien kasvaessa korkeutta. Saimme myös loput kaadetun männyn risut kannettua korjattuun peräkärryyn, sekä pestyä terassin takaseinät hetken mielijohteesta. Ideanikkarina tässä oli äitini, minulle äärimmäisen harvoin tulee siivousinspiraatiota missään tilanteessa.

Nyt se on auki...

...nyt se on kii!


Viikonlopun huikein juttu on kuitenkin miesten askartelema sadevesikaappari! Vanhan kiukaan rosterikuoresta he kehittelivät systeemin, joka vesirännin syöksytorvesta ohjaa sadeveden tynnyriin. Kaapparissa on kaksi asentoa, on ja off, sillä kun tynnyri täyttyy, kaapparin voi sulkea, jolloin vesi meneekin normireittiään alas. Netistä sen olisi voinut tilata edullisesti satasella, nyt kustannukset pyöreä nolla. Tai no, asennusjuomien hinnalla.

Hiukan hutiin taas olin (yllättäen) laskenut, yksi pieni lavakaulus on liikaa ja yksi iso puuttuu. Ehkäpä kuitenkin löydän paikan myös tuolle ylimääräiselle. Olimme jo ostamassa yhtä isoa kaulusta lisää, mutta pikkuruiseen autoomme ei enää mahtunut. Autossa piti kaataa jo takapenkki, jotta saimme ostamamme kastelukelan mahtumaan sinne. Autoon piti jättää tila myös yhdelle koiralle, joka kotiutui mieheläreissultaan samalla kauppareissulla. Onneksi kohta on kaikki isompi hankittu, sillä alan muuten olla itsekin isomman auton kannalla.

Seuraavaksi ajattelin laittaa isompaan ulkolavaan perunat harson alle, ja kun pakkasvahti tulee postissa, voisin jo laittaa salaattia ja tilliä itämään kasvihuoneeseen. Tomaatin karaistumisasteesta en tiedä yhtään, joten sitä kannattaa totuttaa ulkoilmaan pikkuhiljaa, varmuuden vuoksi.


Hyvää juhannusta!

  Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuo...