Lajinsa ensimmäinen

 

Ensimmäinen tanskan vienti on ostettu! En siis jäänyt aivan ilman tomaatintaimia, koska yksi töröttää nyt kodinhoitohuoneessa. Olen selvinnyt voittajana taimitaistossa, jota puutarhoilla nyt käydään. Toki haluan noita vielä muutaman erilaisen lisää mutta tämä jo takaa alun viljelijän urallani. Samalla matkalla kotiutui myös yksi kesäkurpitsan alku mutta kaikki toiminta kiteytyy tomaattiin. Siitä tulee kasvihuoneeni kunkku!

Vapun aikana aurinkokin pilkisti ja saimme uutta puhtia puutarhahommiin. Sähkömies-isäni tuli vetämään kaapeleitaan puutarhavajasta kasvihuoneeseen, joka mahdollistaa valoisuuden ja lämpöisyyden syksyn viilenevissä illoissa. Näen jo sieluni silmin tunnelmalliset syysvalot kasvihuoneessa elokuussa! Toisaalta keinolämpö tulee tarpeeseen jo nyt keväälläkin, jotta saan tomaattini vietyä kasvihuoneeseen edes ennen juhannusta. Pakkasvahti laitettiinkin heti viikonloppuna tilaukseen.

Isännän 20 vuoden haave köydestä ja tolpista löysi myös lopulta paikkansa. Kyllä kannatti odottaa. Suunnittelin jo, että köyttä pitkin voisi kiivetä vaikka kärhö tai joku muu. Naisvoimilla saimme lavakaulukset kasvihuoneeseen, suodatinkankaat lavojen pohjille ja multakin on suurilta osin niissä jo lämpenemässä. Tomaatin kuulemma voi istuttaa hieman syvempään, koska se kasvattaa lisäjuuria myös varteensa. Päädyin jättämään lavaan vielä tilaa lisämullalle, jotta voin sitä lisätä taimien kasvaessa korkeutta. Saimme myös loput kaadetun männyn risut kannettua korjattuun peräkärryyn, sekä pestyä terassin takaseinät hetken mielijohteesta. Ideanikkarina tässä oli äitini, minulle äärimmäisen harvoin tulee siivousinspiraatiota missään tilanteessa.

Nyt se on auki...

...nyt se on kii!

Viikonlopun huikein juttu on kuitenkin miesten askartelema sadevesikaappari! Vanhan kiukaan rosterikuoresta he kehittelivät systeemin, joka vesirännin syöksytorvesta ohjaa sadeveden tynnyriin. Kaapparissa on kaksi asentoa, on ja off, sillä kun tynnyri täyttyy, kaapparin voi sulkea, jolloin vesi meneekin normireittiään alas. Netistä sen olisi voinut tilata edullisesti satasella, nyt kustannukset pyöreä nolla. Tai no, asennusjuomien hinnalla.

Hiukan hutiin taas olin (yllättäen) laskenut, yksi pieni lavakaulus on liikaa ja yksi iso puuttuu. Ehkäpä kuitenkin löydän paikan myös tuolle ylimääräiselle. Olimme jo ostamassa yhtä isoa kaulusta lisää, mutta pikkuruiseen autoomme ei enää mahtunut. Autossa piti kaataa jo takapenkki, jotta saimme ostamamme kastelukelan mahtumaan sinne. Autoon piti jättää tila myös yhdelle koiralle, joka kotiutui mieheläreissultaan samalla kauppareissulla. Onneksi kohta on kaikki isompi hankittu, sillä alan muuten olla itsekin isomman auton kannalla.

Seuraavaksi ajattelin laittaa isompaan ulkolavaan perunat harson alle, ja kun pakkasvahti tulee postissa, voisin jo laittaa salaattia ja tilliä itämään kasvihuoneeseen. Tomaatin karaistumisasteesta en tiedä yhtään, joten sitä kannattaa totuttaa ulkoilmaan pikkuhiljaa, varmuuden vuoksi.