Sään armoilla

 

Ulkona sataa vuorotellen räntää ja vettä, vaihtelun vuoksi välillä hieman rakeensekaista olomuotoa ja sitten ihan pelkkää valkoista töhnää, jota on pakko kutsua lumeksi. Puutarhurin postituslistalla sanottiin, että tämä tekee yli-innokkaille kotipuutarhureille ihan hyvää, kun sää hieman rauhoittaa ulkotouhuja. Olisi kuitenkin aivan liian aikaista viedä tomaatinplanttuja kasvihuoneeseen, saati sitten ulos. Vilustuisivat vaan suotta, sekä kasvit että puutarhurit. Totta myös se toinen puoli, että tämä on aivan normaalia kevääntuloa, ja että luonto pysyy normaalissa kehityskulussaan paremmin mukana, kun äkkilämmin ei tule liian nopeasti. Tämä on juuri sitä, mihin Suomen luonto on oikeasti tottunut, ei se aikainen kuuma kevät, jota me viherpeukalot toivomme.

Ämpäriperunat ovat venähtäneet vartta kodinhoitohuoneessa. Kuskailin niitä ulos aurinkoon noina hienoina päivinä, mutta nyt ne ovat joutuneet olemaan taas sisällä patterin vieressä, samalla tavalla kuin emäntä istuu takan ääressä. Lämpöä vaativat molemmat osapuolet. Hieman turhan vähävaloista taitaa kodinhoitohuoneessa olla, toivottavasti kohta pääsen viemään ne kasvihuoneeseen. Öisin ovat lämpötilat olleet ikävästi pakkasella vielä joka yö. Kasvihuoneeseen on myöhemmin mahdollista saada lämmitys hallaöitä varten, mutta eipä tuota muuten tyhjää mökkiä kannata lämmitellä neljän perunan varren takia.  

Myöhäisemmäksi perunaksi ostin pienen pussillisen timoa, jotka nekin ovat jo munakennoissa kasvattelemassa itujaan. Haaveena olisi saada ne toukokuun alkupuolella ulos lavaan harson alle. Josko tuo sää tuosta tokenisi. Pienessäkin pussissa oli kyllä yli 30 pientä perunaa, joten ylitarjontaa taitaa tulla. Taidan istutella ylimääräisiä pottuja sitten vähän joka koloon, mitä muihin lavoihin jää. Ollaan varmaan vielä ihmeessä noiden perunoiden kanssa loppukesästä.

Pikkutimot kennottelevat 

Kasvihuoneprojekti seisoo myös huonon sään takia. Ei ole innostanut mennä raahaamaan multasäkkejä räntäsateeseen. Märkä nurmikkokin mylläytyisi piloille, jos nyt lähtisin nokkakärryjeni kanssa roudaamaan multaa kasvihuoneelle. Kaikenlaisia hyviä syitä löytyy ollakin vain sisällä. Isäntä keksii kyllä kaikenlaista pientä askartelua kasvihuoneenkin suhteen. Hän koittaa hioa jotain ruuvisysteemejä, joilla kiinnitetään kasvihuoneen kiskoihin tukilankoja tomaateille ja kurkuille. Tunaa niiden kanssa hetken ja päättää hakea maanantaina rautakaupasta valmiit ruuvit. Toteaa kai, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse alusta asti. Hetken päästä hän keksii jotain uutta touhuttavaa. Minä olen sisällä istuvaa murjottavampaa sorttia.

Jos aikaisemmin totesin, että kevättä ei ole minulle vuodenaikana juuri edes ollut, tänä vuonna se näyttäytyy erikoisen pitkänä. Ja kun talvikin oli jo odottavalle pitkä, tästä taitaa tulla pisin vuosi ikinä. Mikä toisaalta on vallan mainiota, viime vuosina vuodetkin ovat alkaneet vieriä kiihtyvää vauhtia. Sadepäivän ratoksi voisikin viritellä televisiosta esiin vanhoja puutarhaohjelmia, joissa aurinko paistaa aina!

Muistutus itselleni, note to myself: Ei kannata valita puhelimeen valkoisia suojakuoria, jos on kädet aina mullassa!