Pinkit kengät!

 

”Tulkaa kahden viikon päästä takaisin” oli puutarhurin kommentti, kun päräytin autoni viljelmien pihaan viime tiistaina. Taasko olin hätähousu? No kun sitä järjellä ajattelee, kai ammattiviljelijänkin taimet ovat vielä pieniä, jotta ne olisivat sopivan kokoisia sitten kun on aika myydä ne ulos. Ja sitten kun on aika istuttaa ne ulos. Ja kun lisää järkeilee, huomaa ettei se aika ole ihan vielä, kun öisin on ollut kahdeksaakin astetta pakkasta. Hätäilen, koska minua pelotellaan taimien loppumisesta.

Tänään jo vilkuilin kaupassa tomaatinsiementen perään. Ajattelin, että pitäisikö ottaa varoiksi ja laittaa multaan, jos jäänkin ilman taimia. Sitten se järkikulta taas kaivautui haaveiden alta esiin ja sanoi, että mitäs ajattelit raaoilla tomaateilla tehdä lokakuussa, kun ne olisivat jo kasvuun lähtiessään puolitoista kuukautta myöhässä muita lajitovereitaan. Kiukku siitäkin tulisi, että oltaisiin ostotomaateissa koko kesä tämän takia. Puutarhuri kyllä vannoi minulle, että hänen taimensa eivät lopu. Luotan häneen. Kuin Neuvostoliittoon.

Pikkuinen autoni oli taas näkemisen arvoinen tuolla puutarhareissulla. Yhteisen vapaapäivän kunniaksi pistimme tilin sileäksi ostamalla sadevesitynnyrin, toistakymmentä lavakaulusta, siemenperunaa, harsoa ja suodatinkangasta, maalia ja kaikkea muuta sellaista. Epäilimme kyllä jo matkalla, etteivät taimet olisi kyytiin mahtuneetkaan. Tynnyrin sisäänkin oli tungettu uudet badenbadenin pehmusteet, koska isäntä perusteli sellaiset tarvitsevansa.

Matkalla kuuntelimme autoni takapäästä kuuluvaa erikoisen oloista kolinaa. Kotipihassa huomasimme pikkupurkkini olevan aivan vinossa. Pikainen diagnoosimme oli, että muhkurainen kotitiemme on jälleen kerran syönyt autostani jouset, joten mars korjaamolle. Vakiokorjaajamme lupasikin ottaa autoni vastaan saman tien, tilata osat ja laittaa seuraavana päivänä kuntoon. Ainoa vaan että jouset olivat aivan kunnossa. Jarrut kyllä olivat huonot, ja sinne vaihdettiin osia. Niistä se kolina oli johtunut. Vinous auton takaosassa johtui vain ja ainoastaan niistä 12 lavakauluksesta, jotka olivat kyydissä, sekä roudan vinouttamasta pihamaastamme. Ilmeisesti olisi syytä hankkia asianmukaisen kokoinen auto, jos aikoo vielä kuljettaa asioita, joita normaalisti toimitetaan kuorma-autoilla.

No koska tänään pidättäydyin ostamasta tomaatinsiemeniä, ostin sitten muutaman viherkasvin. Tarjouksessa kun olivat. Mieheni ei ehkä yllättynyt, kun ikkunalaudalla nököttää uusi orkidea. Vasta kolmashan se on. Ikkunalautaa on jäljellä vielä metritolkulla. Sen seuraksi uutuutena minulle saapui myös kliivia. Ja kukkaruukkuja ja orkidealannoitetta ja daalian juurakoita. Ne piilotin vielä kaappiin, mietin muutaman päivän minne ne istutan. Johonkin ruukkuun varmaankin, kukkapenkkiin en ole henkisesti vielä valmis. Vastahan ne sain kaivettua ylös viimeistä myöten.

Oli niin ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, että kannoin ämpäriperunatkin ulos ottamaan aurinkoa. Minivarret venähtivät mielestäni useamman sentin siinä istuskellessamme. Koiraa jouduin hiukan vahtimaan, sillä uutukaiset perunanvarret vaikuttavat himottavilta. Mansikkalavani vaikuttaa aika kuolleelta, kun sitä siivoilin kevätkuntoon. Katsotaan nyt vielä josko siellä kuitenkin alkaisi vihertää. Etten nyt ole senkin kanssa liian hätäinen, saattavat raukat olla vielä jäässä juuristaan ja minä olisin jo heivaamassa niitä kuolleina. Vähän sain jo haravallakin rapsutettua, vaikka hiukan märkää onkin paikka paikoin. Vaaleanpunaisen croksin rei’istä tirskahteli vesi silloin tällöin. Niin nekin hankittiin tiistaina. Nyt alkaa varusteet olla kasassa, kun on oikeat kengätkin.