torstai 16. joulukuuta 2021

Joulualustunnelmissa

 

Kesä ja syksy humpsahtivat jonnekin, eikä blogin päivittäminen ole ollut pitkään aikaan to do-listalla. Edellisessä postauksessa toivottelin hyvää juhannusta, nyt voidaan jo kohta toivotella jouluja. Niin se aika vaan kuluu.

Nyt kun ensimmäistä kasvihuonekesää muistelee taakse päin, mieleeni nousevat minikokoiset makeat tomaatit, kymmenet kurkut, mahtava chilisato, leppäkerttuystäväni ja monen monta muuta mukavaa asiaa. Chiliä on pakkasessa ja kuivattuna niin paljon, ettei sen viljelyyn tarvitse ensi kesänä juuri satsata. Jalapenon siemeniä jos jostain löydän, niin niitä kokeillaan, sillä isäntä toivoisi tulista naposteltavaa. Viime kesän chilit olivat siihen tarkoitukseen vähän turhan ärhäköitä, sen verran hikeä pukkasi haukkauksen jälkeen.



Kurkkua tuli oikein mukavasti mutta sitä voisi ensi kesänä olla enemmänkin, koska säilöntään ei vielä jäänyt mitään. Ajattelin myös hieman porrastaa niiden istuttamista, sillä kurkun taimia näkyi olevan myynnissä vielä heinäkuullakin. Tänä vuonna satoilu niistä kun loppui vähän kesken. Olin itsekin hieman yliherkkä reagoimaan, kun ensimmäiset yöpakkaset tulivat. Tyhjensin kasvihuoneen varsin aikaisin, kun kuvittelin että tämä oli tässä, ja muutaman pakkasyön jälkeen seurasikin vielä melkein kuukauden lämpimämpi jakso, jolloin kasvihuonekaverit olisivat vielä pärjänneet aika hyvin mökissään.



Tomaatit jäivät kautta linjan aika pieniksi, vaikka hyviä olivatkin. Sellaisia kaupan ”normaalikokoisia” tomaatteja ei varmaan tullut ensimmäistäkään. Totesin kyllä jälkeen päin, että multatila oli painunut reilusti alaspäin ja lisää olisi mahtunut, ensi vuonna hoksaan tämänkin ehkä ajoissa. Lannoittaakin voi varmaan rohkeammin.

Kirvojen määrä alkoi juhannuksen jälkeen jälleen kasvihuoneessa maltillisesti nousta. Jännästi ne kasaantuivat vain toiseen chiliin ja se chili, johon ne alun perin pesiytyivät, sai nyt olla rauhassa. Harkitsin uutta maitokäsittelyä, mutta sitten aloin törmätä pihalla enenevässä määrin leppäkerttuihin. Kuskasin kerttuja kasvihuoneeseen aina sellaisen nähtyäni. Lopulta kirvojen harvennustyötä hoiti kymmenkunta pirkkoa. Työskentelytahti oli kiitettävää eikä aikaa homman hoitumiseen kulunut lopulta kuin viisi päivää. Sen jälkeen pirkot muuttivat omatoimisesti paremmille kirva-apajille.

Leppäkerttujen systemaattinen työskentely oli koukuttavaa seurattavaa. Muutaman kerran isäntä tuli minua etsimään, että minne oikein jäin. Istuskelin kasvihuoneen lattialla ja katselin luonnon seisovaa pöytää. Ahkeraa väkeä olivat kerta kaikkiaan ja diilikin oli vissiin molemmin puolin ihan hyvä. Molemmille maittava. Kertuille herkut tulivat heti, minulle myöhemmin kasvukaudella.

Draamaakin pihapiiriin mahtui. Seinämme vierustoilla on kasvanut edellisten omistajien istuttamia köynnöshortensioita. Olemme kyllä havainneet aikojan sitten sen ongelman, että hortensia takertuu kiitettävästi lonkeroillaan seinälautoihin. Tuumimme kuitenkin, että jos jossain kohtaa talon ulkovuoritus uusitaan, sitten hukkaamme myös hortensiat.



Noh, päätin sitten hieman karsia hortensiaa sen kukkimisen jälkeen, kun se alkoi peittää jo ikkunoitakin. Yllätys olikin suuri, kun yhdestä nurkasta seinälaudat murtuivat mätinä hortensian mukana. Hortensia oli kasvanut lähellä ränniä ja uittanut sadevettä nurkkaan. Siellä kasvin uumenissa kosteus oli hyvin myös säilynyt ja päässyt tekemään tuhojaan vuosien saatossa. Kävi kuitenkin ilmi, että selvisimme pelkällä lautojen vaihdolla. Tuulensuojalevyt sisällä olivat kuivia ja ikkunanpokakin on säilynyt kiinteässä muodossa. Joitain pehmenneitä puuosia vaihdoimme, mutta vahingot jäivät aika pieniksi. Asuminen omakotitalossa on kyllä jatkuvaa remontointia ja askartelua, sen olemme tulleet huomaamaan vuosien mittaan.

Uutta ihanaa pintaa syntyi nopeasti


Olen yrittänyt välttää vielä siemenluetteloiden selaamista tai muuta asiaan liittyvää, vaikka kollegat somessa alkavat jo viritellä paprikan siemeniä multaan. Isäntä on hankkimassa kodinhoitohuoneen ikkunan alle kukkalautaa, jos vaikka jotain kuitenkin päätetään esikasvattaa. Olen edelleenkin sitä mieltä että ei, siihen en haluaisi lainkaan ryhtyä, koska homma lähtee niin helposti käsistä ja pian joka taso on täynnä itävää vihreää. Viime kesän perusteella voisi muutaman tuotteen kohdalla kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä isännän himoitsemaa keltaista paprikaa emme yrityksistä huolimatta mistään onnistuneet saamaan. Sen tuotanto pitää ilmeisesti varmistaa ensi kesäksi omavaraisesti alusta asti. Ja sen jalapenon. Ja ja ja…

 

 

1 kommentti:

  1. Kiva kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa. Eipä tuolla niin väliä, päivitteleekö blogia joka päivä vai pari kertaa vuodessa. Tekee silloin kun siltä tuntuu.
    Kuulostaa siltä, että ensimmäisen kasvihuonekesän saldo jäi selvästi plussan puolelle. Ahkerista leppiksistä saat olla todella iloinen. Meillä muutama taisi olla liian kylläinen kun siirsin ne kirvojen vaivaamiin luumupuihin, sillä kipittelivät pulleiden herkkujen ohi ja lensivät muualle. Onneksi osa jäi myös herkuttelemaan. Sitä puuhaa oli tosiaan hyvin koukuttavaa katsella.
    Onpa erikoinen seinälaudoitus, tuo nurkkaa kohti vino siis. Ei ole tainnut tulla ennen vastaan ainakaan minulle tuollaista. Sitä ei tiedä, olisiko nurkka alkanut lahota joka tapauksessa ilman hortensiaakin jossain vaiheessa, mutta ei köynnös varmasti auttanut asiaa. Hyvä, että vaurio löytyi tässä vaiheessa kun kosteutta ei ollut rakenteissa enempää.
    Hyvää joulunalusaikaa!

    VastaaPoista

Joulualustunnelmissa

  Kesä ja syksy humpsahtivat jonnekin, eikä blogin päivittäminen ole ollut pitkään aikaan to do-listalla. Edellisessä postauksessa toivottel...