Kesä ja syksy humpsahtivat
jonnekin, eikä blogin päivittäminen ole ollut pitkään aikaan to do-listalla. Edellisessä
postauksessa toivottelin hyvää juhannusta, nyt voidaan jo kohta toivotella
jouluja. Niin se aika vaan kuluu.
Nyt kun ensimmäistä
kasvihuonekesää muistelee taakse päin, mieleeni nousevat minikokoiset makeat
tomaatit, kymmenet kurkut, mahtava chilisato, leppäkerttuystäväni ja monen
monta muuta mukavaa asiaa. Chiliä on pakkasessa ja kuivattuna niin paljon, ettei
sen viljelyyn tarvitse ensi kesänä juuri satsata. Jalapenon siemeniä jos
jostain löydän, niin niitä kokeillaan, sillä isäntä toivoisi tulista
naposteltavaa. Viime kesän chilit olivat siihen tarkoitukseen vähän turhan
ärhäköitä, sen verran hikeä pukkasi haukkauksen jälkeen.
Kurkkua tuli oikein mukavasti
mutta sitä voisi ensi kesänä olla enemmänkin, koska säilöntään ei vielä jäänyt
mitään. Ajattelin myös hieman porrastaa niiden istuttamista, sillä kurkun taimia
näkyi olevan myynnissä vielä heinäkuullakin. Tänä vuonna satoilu niistä kun loppui
vähän kesken. Olin itsekin hieman yliherkkä reagoimaan, kun ensimmäiset
yöpakkaset tulivat. Tyhjensin kasvihuoneen varsin aikaisin, kun kuvittelin että
tämä oli tässä, ja muutaman pakkasyön jälkeen seurasikin vielä melkein kuukauden
lämpimämpi jakso, jolloin kasvihuonekaverit olisivat vielä pärjänneet aika
hyvin mökissään.
Tomaatit jäivät kautta linjan
aika pieniksi, vaikka hyviä olivatkin. Sellaisia kaupan ”normaalikokoisia”
tomaatteja ei varmaan tullut ensimmäistäkään. Totesin kyllä jälkeen päin, että
multatila oli painunut reilusti alaspäin ja lisää olisi mahtunut, ensi vuonna
hoksaan tämänkin ehkä ajoissa. Lannoittaakin voi varmaan rohkeammin.
Kirvojen määrä alkoi juhannuksen
jälkeen jälleen kasvihuoneessa maltillisesti nousta. Jännästi ne kasaantuivat
vain toiseen chiliin ja se chili, johon ne alun perin pesiytyivät, sai nyt olla
rauhassa. Harkitsin uutta maitokäsittelyä, mutta sitten aloin törmätä pihalla
enenevässä määrin leppäkerttuihin. Kuskasin kerttuja kasvihuoneeseen aina
sellaisen nähtyäni. Lopulta kirvojen harvennustyötä hoiti kymmenkunta pirkkoa.
Työskentelytahti oli kiitettävää eikä aikaa homman hoitumiseen kulunut lopulta
kuin viisi päivää. Sen jälkeen pirkot muuttivat omatoimisesti paremmille
kirva-apajille.
Leppäkerttujen systemaattinen
työskentely oli koukuttavaa seurattavaa. Muutaman kerran isäntä tuli minua
etsimään, että minne oikein jäin. Istuskelin kasvihuoneen lattialla ja katselin
luonnon seisovaa pöytää. Ahkeraa väkeä olivat kerta kaikkiaan ja diilikin oli
vissiin molemmin puolin ihan hyvä. Molemmille maittava. Kertuille herkut
tulivat heti, minulle myöhemmin kasvukaudella.
Draamaakin pihapiiriin mahtui.
Seinämme vierustoilla on kasvanut edellisten omistajien istuttamia
köynnöshortensioita. Olemme kyllä havainneet aikojan sitten sen ongelman, että
hortensia takertuu kiitettävästi lonkeroillaan seinälautoihin. Tuumimme
kuitenkin, että jos jossain kohtaa talon ulkovuoritus uusitaan, sitten
hukkaamme myös hortensiat.
Noh, päätin sitten hieman karsia
hortensiaa sen kukkimisen jälkeen, kun se alkoi peittää jo ikkunoitakin. Yllätys
olikin suuri, kun yhdestä nurkasta seinälaudat murtuivat mätinä hortensian
mukana. Hortensia oli kasvanut lähellä ränniä ja uittanut sadevettä nurkkaan.
Siellä kasvin uumenissa kosteus oli hyvin myös säilynyt ja päässyt tekemään
tuhojaan vuosien saatossa. Kävi kuitenkin ilmi, että selvisimme pelkällä
lautojen vaihdolla. Tuulensuojalevyt sisällä olivat kuivia ja ikkunanpokakin on
säilynyt kiinteässä muodossa. Joitain pehmenneitä puuosia vaihdoimme, mutta vahingot
jäivät aika pieniksi. Asuminen omakotitalossa on kyllä jatkuvaa remontointia ja
askartelua, sen olemme tulleet huomaamaan vuosien mittaan.
Uutta ihanaa pintaa syntyi nopeasti |
Olen yrittänyt välttää vielä
siemenluetteloiden selaamista tai muuta asiaan liittyvää, vaikka kollegat somessa
alkavat jo viritellä paprikan siemeniä multaan. Isäntä on hankkimassa
kodinhoitohuoneen ikkunan alle kukkalautaa, jos vaikka jotain kuitenkin
päätetään esikasvattaa. Olen edelleenkin sitä mieltä että ei, siihen en haluaisi
lainkaan ryhtyä, koska homma lähtee niin helposti käsistä ja pian joka taso on
täynnä itävää vihreää. Viime kesän perusteella voisi muutaman tuotteen kohdalla
kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä isännän himoitsemaa keltaista paprikaa emme
yrityksistä huolimatta mistään onnistuneet saamaan. Sen tuotanto pitää
ilmeisesti varmistaa ensi kesäksi omavaraisesti alusta asti. Ja sen jalapenon.
Ja ja ja…
Kiva kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa. Eipä tuolla niin väliä, päivitteleekö blogia joka päivä vai pari kertaa vuodessa. Tekee silloin kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että ensimmäisen kasvihuonekesän saldo jäi selvästi plussan puolelle. Ahkerista leppiksistä saat olla todella iloinen. Meillä muutama taisi olla liian kylläinen kun siirsin ne kirvojen vaivaamiin luumupuihin, sillä kipittelivät pulleiden herkkujen ohi ja lensivät muualle. Onneksi osa jäi myös herkuttelemaan. Sitä puuhaa oli tosiaan hyvin koukuttavaa katsella.
Onpa erikoinen seinälaudoitus, tuo nurkkaa kohti vino siis. Ei ole tainnut tulla ennen vastaan ainakaan minulle tuollaista. Sitä ei tiedä, olisiko nurkka alkanut lahota joka tapauksessa ilman hortensiaakin jossain vaiheessa, mutta ei köynnös varmasti auttanut asiaa. Hyvä, että vaurio löytyi tässä vaiheessa kun kosteutta ei ollut rakenteissa enempää.
Hyvää joulunalusaikaa!