TA-DAA! Siinä se on!

 

VALMIS!

Mullat saapuivat torstaina. Pihallamme nököttää nyt hieman keikallaan oleva lavallinen puutarhamultaa. Näköjään kun luottaa paikalliseen toimittajaan, saa parhaan hinnan ja puoli-ilmaisen kotiinkuljetuksen jopa seuraavalle päivälle. Jatkossa on siis näköjään turha googlailla valtakunnallisia isoja kauppaketjuja, jotka mainostavat kotiinkuljetusta edullisesti. Höpöhöpö. Nosturilla pihaan poks!

Viikonlopun ja lauantain sää näytti torstaina aurinkoiselta, kohtalaisen lämpöiseltä ja muutenkin aivan otolliselta kasata kasvihuonetta. Isä hälytettiin talkoisiin. Perjantaina säätiedote alkoi näyttää hieman huolestuttavalta, mutta talkoita ei kuitenkaan peruttu. Lauantaiaamuna luonto antoi ymmärtää, että hätähousu on kuitenkin aina hätähousu. Raskasta suojalunta kertyi nurmen pintaan aamun tunteina reilut viisi senttimetriä.

Isäni oli joka tapauksessa tulossa luoksemme, sillä hänellä oli suunnitelmissa vaihtaa samalla retkellä kesärenkaat autoonsa. Suunnitelmia päätettiin siirtää vuorokaudella, sillä sunnuntaista eteenpäin kaikki mahdolliset sääennusteet näyttivät aurinkoa ja kymmentä plusastetta koko tulevalle viikolle. Ehkä tämä on vain pienehkö takapakki, sekä renkaanvaihdolle että kasvarille. Onneksi talosta löytyy aina pientä askartelua, ettei aika vain tule pitkäksi. Kuten patterien ilmausta. Tai peräkärryn laakerin irrottamista. Tai sähköjohtotouhua autotallissa. Ja ja ja.

Teippien liimaaminen oli tarkkaa puuhaa.
Lopulta todettiin etteivät ne näy lainkaan valmiissa mökissä.

Perjantai-iltana tutkittiin päät yhdessä netissä kokoamisen ohjevideota sekä paperimanuaalia, joka löydettiin paketista. Selattavaa nivaskassa on kuusikymmentä sivua, toki molemmin puolin printattuina. Kuvittelimme ennakkovalmistautumisemme olevan hyvällä tasolla. Porakone on ladattu, tarvittavat kiintoavaimet on, ruuveja ehkä ei. Kattolevyjen ylä- ja alapäät teipattiin asiaankuuluvilla teipeillä, jotka posti kuljetti laatikkoon sopivasti torstaina. Teippi estää vihreiden kasvustojen muodostumista kennolevyjen sisään. Levyjä lämmiteltiin pari yötä sisätiloissa, jotta teipin tarttuvuus on varmasti optimaalinen. Mitään ei jätetä sattuman varaan. Luulen kuitenkin, että sillekin jää vielä tilaa kasaamisvaiheen tiimellyksessä.

Lauantai-iltapäivällä sää kirkastui lopulta sen verran, että päätimme lähteä kurkistelemaan laatikoihin ja aloittaa edes sokkelin kasaamisella. Ajatus siitä, että alkupohdintoihin menee kuitenkin aika paljon aikaa, piti paikkaansa. Kerran sade yltyi sen verran runsaaksi, että pidettiin lounas- ja päiväunitauko. Homma jatkui, kun aurinko taas pilkahti pilven raosta.

Sokkelista se lähtee!

Pieniä epätoivon hetkiä elettiin, kun aurinko alkoi painua mailleen ja tuuli hieman yltyi. Rakennusohjeet olivat kahdelle hengelle, mutta kolmaskin jäsen -minä- oli ihan tarpeen, kun tuuli alkoi heilutella heppoista rakennelmaa mielensä mukaan. Kaksi meistä piteli seiniä pystyssä, ja yksi koitti ruuvailla osia kasaan niin, että yöpuulle voitaisiin käydä levollisin mielin, eikä seinäpleksejä aamulla tarvitsisi etsiä naapureiden pihoista. Hyvään malliin rakennelma illalla lopulta saatiinkin. Illan isoin takapakki taisi olla koirien pikkuinen talkookärhämä, jonka seurauksena tuli suihkukomennus, niin kuraisina ne olivat sisälle pyrkimässä. Pahimmat kurajärjet sisälle olivat kuitenkin tulleet minun housunlahkeistani, jotka olivat viistäneet (yllättäen) ylipitkinä lattiaa lämmittelyreissullani.

Netissä luki, että kasvihuone pitää sijoittaa niin, että näet sen hyvin ikkunasta. Haluat nimittäin nähdä sen illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi. Onneksi mökin näkee heti makuuhuoneesta ja tarpeen tullen myös vessasta. Ei mene aamun ensihetket hukkaan. Jäässähän se oli ensimmäisenä aamuna koko höskä, mutta samalla totesin, että aurinko paistaa sinne heti aamun ensi tunneista alkaen. Eivätkä seinät kauaa ehtineet huuruisina olla, kun aurinko alkoi antaa lämpöään.

Sunnuntaiaamuna talkooporukka alkoi työntouhuun kymmenen maissa, ajatuksena että kattohan tästä enää puuttuu. Surautetaan se tästä kasaan. Aikaisemmassa kirjoituksessani arvelin kasaamisen kestävän viisi päivää, mutta isäni hätiin tulo nopeutti asiaa ainakin kolmella päivällä. Ohjeen ilmoittama ”neljä tuntia kahdelta ihmiseltä” toteutuisi meiltä vasta ehkä neljännen kasvihuoneen kohdalla. Kahdelta ja puolelta hengeltä saimme tähän projektiin kulumaan suurin piirtein 10 tuntia, mutta toisaalta avioliitto on vielä pystyssä. Jotain sekin!

Kasvihuoneen laadusta ja ohjeiden selkeydestä täytyy kyllä antaa täysi kymppi. Puutarhaliikkeissä on tietysti mallikappaleet kasattu hieman sinnepäin mutta kyllä oletuksemme kasvihuoneen jykevyydestä oli jotain aivan muuta kuin mitä tästä tuli. Lumikuorman kantavuudesta emme vielä tiedä, mutta melkoinen tuulenpuusta saa tulla, jotta tuo tuosta nyt liikkeelle lähtisi. Ohjeissa oli tärkeää ymmärtää lukemansa, mutta kuvat olivat äärimmäisen selkeitä. Haastavinta varmaan oli seurata ohjeiden järjestystä, aina välillä meinasi mopo lähteä keulimaan, että minähän laitankin tuon osan tuosta seuraavaksi, kun se varmaan asennetaan kohta. VIRHE! Seuraa papereita järjestyksessä.

Ihan lopussa jouduimme hieman soveltamaan ovenkahvan kanssa ja muutama ruuvi todettiin liian ohuiksi, mutta niillekin löytyi autotallin kätköistä hyvät korvaavat kappaleet. Useimmiten kaikkien koottavien juttujen kanssa päädymme soveltamaan laajasti ja kaikessa, tämä päästiin lähes loppuun ennen omaa säätöä. Voi tätä onnen päivää! Minulla on nyt se ikioma kasvihuone! Onneksi heti tiistaina sattuu olemaan vapaapäivä, puutarhakauppaan ostamaan lavakauluksia, vesiletkukelaa, sadevesiastiaa, harsoa ja mitä muuta… TAIMIA!