Vuokrapirkkoja?

 

Ostin kivan puutarhalehden, jota loman aikana selailin paremman puutarhatouhun puutteessa. Isäntä tuli makuuhuoneeseen illalla oikein katsomaan mitä ihmettä teen, kun nauru raikaa niin makoisasti. Tarkkaa sanamuotoa en muista, enkä virallista sitaattia enää saa, mutta ajatus oli, että jos ehdit puutarhaan touhuamaan vain satunnaisesti iltaisin ja viikonloppuisin, aloittelijalle sopiva viljelyala on 50-100 neliömetriä! Huutonaurua! Mä tässä stressaan kuuden neliön kopin takia, että ehdinkö hoitamaan kaikki viljelmäni! Luulin olevani suuruudenhullu tämän asian kanssa, kun vielä haaveilen kasvihuoneen ulkopuolellekin muutamaa lavakaulusta!

Kun luin juttua pidemmälle huomasin toki, että olin irrottanut huomion asiayhteydestään, artikkelissa viljeltiin tuotteita koko talven tarpeita silmällä pitäen. Silti olisin sitä mieltä, että koska jutussa kuitenkin käsiteltiin puutarhatouhuja aloittelevien viljelijöiden kannalta, sata neliötä on aika reilu ala. Voi tulla epätoivo. Koko vuoden kasvistarpeen täyttäminen on kaupunkialueen omakotitalotonteilla hiukan harvinaisempaa kuin maalla ja ystäväni naureskelikin, että seuraavaksi meillä varmaan rakennetaan maakellaria.

Toiset makeat naurut isäntä sai, kun hän tiedusteli, miten ajattelin hoitaa kirvaongelmat. Niitä kun meillä on ollut aikaisempina vuosina ruusuissa ja koristepensaissa ihan riittämiin. Kerroin että leppäkerttuja voi tilata netistä. Ei h…tissä! Minusta ajatus on hyvä, eivät ne leppäkertut mihinkään kasvihuoneesta karkaa, jos on reilusti syötävää, lämmintä ja seinät ympärillä. Voisihan leppäkerttujen keräämisen ulkoistaa naapurin lapsillekin, jos sellaisia olisi. Ei ole. Eikä välttämättä ole leppäkerttujakaan. Toisaalta ei tule ehkä kirvojakaan. Ei siis kannata tehdä nettitilausta ihan vielä. Vai voiko pirkot palauttaa, jos kirvoja ei tulekaan? Onko vuokrapirkkoja?

Puutarha-alan kirjallisuudesta ja kaikesta asiasta ja asian vierestä kirjoitetusta on tullut minulle viime talven aikana kovin tärkeää. Ensimmäiseksi ostin lavakaulusviljelystä käsittelevän kirjan, sitten metsästin Sonja Lumpeen tekemän kasvihuonekirjan. Olen yrittänyt imeä tietoa joka lähteestä, googlea ja nettiä tietenkään unohtamatta. Muiden kirjoittamat blogit ovat aarteita. Olen kirjoittanut tärkeitä asioita ylös ja kirjat on taiteltu hiirenkorville sieltä täältä. On soitettu ystävälle, joka on harrastanut tomaatteja ja kurkkuja usean vuoden ajan. Kaikkea tätä tietoa soveltaen ja itselleni sovittamalla olen luomassa uutta kappaletta elämäämme.

Onneksi lomilla on taipumus loppua ja arki palaa. Kädetkin oli mahdollista laittaa pitkästä aikaa multaan, kun juhannusperunat pystyi istuttamaan. On jopa mahdollista ehtiä vielä juhannukseksi, kun laskeskelin että keskikesän juhlaan olisi noin kymmenen viikkoa jäljellä. Koirien kanssa yhteistuumin hautasimme perunat mullan hellään huomaan. Yhtä itua koitettiin hieman hampailla, kun silmäni vältti mutta eiköhän se siitä vielä elvy kasvukuntoon.

Multacase on ratkeamassa paikallisen yrittäjän eduksi, kun netistä on selvitelty säkkimultien hintoja kotiinkuljetuksella. Paikallisella toimijalla multa on hieman kalliimpaa, mutta kotiinkuljetuksen osa on vastaavasti paljon edullisempi, kun kilometrejäkään ei juuri kerry. Ja ainahan on mukavaa kannattaa paikallista pienyrittäjää.

Kasvihuoneen pakettiakin raotettiin. Luin (jälleen netistä), että kennolevyisen kasvihuoneen ylä- ja alapäät kannattaa teipata, jotta kennolevyn rakosiin ei ala kasvaa vihreää kasvustoa ajan mittaan. Isäntä ideoi heti, että silikonilla reikäiset levynpäät saadaan helposti umpeen, mutta (jälleen netistä) löysin teipin, joka on suunniteltu aivan tätä ongelmaa silmällä pitäen. Eri teipit toki molemmille päille, toinen ei päästä kosteutta sisään, toinen päästää ainakin poispäin. Suvussa epäiltiin, että olisikohan moinen hoitunut ihan ilmastointiteipilläkin. Ehkäpä niin, mutta erikoisteipit ovat nyt postin kuljetuksessa.

Ja taas pitää odottaa. Ensiksi postia ja sitten kevättä, joka jo vilautti itseään meille, mutta päättikin sitten rankaista meitä hätäilystä ja lähetti viisi senttiä lunta iloksemme. Isäntä oli jo lähdössä läheiselle puutarhalle ostoksille, mutta käänsin hänen päänsä jäämään vielä kotiin, kun taivaalta tuli vaakasuorassa lunta. Ei sinne kehtaa mennä pelkästään pyörimään ja tekemään vain näyteikkunaostoksia. Onneksi isäntäkin on joskus hätäinen, se saa itseni näyttämään edes vähän viilipytyltä tämän asian suhteen.