Takatalven kourissa

 

Ulkona tuulee hurjasti ja vihmoo toivottavasti talven viimeisiä lumituiskuja. On maaliskuun loppu ja saimme jo nauttia muutaman viikon ihanista aurinkoisista päivistä. Lämpötila nousi viiteentoista plusasteeseen, ja herätti toivon keväästä. Kasvihuoneilija on toki ollut kevätfiiliksissä jo useamman kuukauden miettiessään ensi kesän istutuksia ja viljeltäviä juttuja. Jäätyneeseen kompostiin on roudattu lämpimiä vesikanistereja sulamisen ja heräämisen toivossa. Autotallin hyllyillä on käyty kurkkimassa daalian juurakoiden tilaa, joko otetaan esiin vai malttaisiko vielä viikon kaksi.

Kuten aikaisemmin olen maininnut, mitään ei pitänyt itse esikasvattaa mutta koska omaa mieltään saa aina muuttaa, kodinhoitohuoneen ikkunalla varttaan kasvattaa nyt kahdeksan maitopurkin huomissa jalapenot, chilit, paprikat ja tomaatit. Viime vuonna emme onnistuneet löytämään keltaista paprikaa valmiina taimina, joten sitä päätimme sitten kokeilla tehdä alusta asti. Sitten kun sinne Fataliin sivuille lähtee pyörimään, ei ole ihan helppoa tilata vain yhtä lajiketta. Ei voi sanoa, että tilausmopo ihan totaalisesti olisi lähtenyt käsistä, mutta ei sitä nyt kehtaa vain yhtä pikkuista pussukkaa tilata. Matkaan tarttui myös kahta lajia tulisempaa paprikakasvia. Hyvin mietoja yksilöitä yritimme nyt valita, viimevuotisten lajikokeilujen kanssa kun meinasi silmät kuivua päähän.

Nykytilaani osasyyllistä voidaan etsiä myös siemenfirman pakkaajasta, joka hyvää hyvyyttään, tai sitten ihan kiusallaan, oli laittanut mukaan myös näytepussukan tomaatin siemeniä. Aiheuttaa muuten aika ovelaa pakkokasvatusta tuollainen toiminta! Big girl-merkkistä pihvitomaattia on siis myös tulossa, niiden siemenet laitoin multaa tosin vasta nyt maaliskuun puolessa välissä, ja siellä on nyt ensimmäiset varsinaiset lehdet tulossa sirkkalehtien oheen.

Chilit ja paprikat kylvin netin ohjeiden mukaan helmikuussa. Paine alkoi kasvaa jo melkoiseksi, kun osa Facebookin ihmisistä ilmoitti laittaneensa hitaasti kasvavat lajit idulle jo marras-joulukuussa. Koska eiväthän ne mitenkään ehdi enää maaliskuussa, mietin helmikuun olevan sellainen mukava kompromissiaika kevätkylvöille.

Lapin lomaa oli suunniteltu jo puolisen vuotta, koirille hankittu hoitopaikka äiteen luota ja tavaroita kasattu vierashuoneen sängylle jo pidemmän aikaa, kun lamppu syttyy. Eihän hyvänen aika, enhän mitenkään voi lähteä viikoksi pois taimieni luota. Mietitään kastelujärjestelmän tilaamista, planttujen mukaan ottamista ja kaikkea mahdollista, kunnes hoksaamme, että voisikohan naapurissa asuva isännän velipoika paapoa aarteitani viikon verran. Silloin vielä alle kymmensenttiset taimet pakataan viltin sisään pakkaselta suojaan, ja kiikutetaan kadun toiselle puolelle. Sieltähän ne haettiin sitten loman jälkeen hyvinvoivina takaisin kasvivalon ääreen. Palkitsen naapurin sitten kesällä, kun taimista jotain satoa saadaan.

Kahdeksasta taimesta ei mielestäni pitänyt olla vielä viidakon aiheuttajaksi. Eivät sitten olleetkaan hidaskasvuisia nämä lajikkeet. Nyt maaliskuun lopussa taimet ovat jo isompia kuin ne, jotka ostin viime vuonna valmiina puutarhalta. Ilmeisesti kasvihuoneelle päästään vasta aikaisintaan toukokuun loppupuolella, joten voipi olla, että loppuvaiheessa kodinhoitohuoneeseen ei enää pyykkitelinettä mahdu avaamaan. Isännän tilaama kasvivalo on ollut loistava ja sitä on hilattu ketjujen varassa ylemmäs sitä mukaa, kun taimien latvat alkavat hipoa valonlähdettä. Taimet ovat voimakkaan vihreitä ja mielestäni hyvän näköisiä. Kukan nuppuja olen nipistellyt irti sitä mukaa kun niitä on ilmaantunut, koska luin että vielä ei kannata keskittyä kukkimiseen. Latvat ovatkin alkaneet haaraantua ja tuuheutua mukavasti. Joudun varmaan siirtämään taimet isompiin ruukkuihin ennen kasvihuoneeseen menoa, vaikka se ei ollut alkuperäinen ajatukseni. Ehkäpä lopputulosta sitten tulee hieman aikaisemmin, kun ollaan aikaisia kanoja alkuvaiheessa.

Joulualustunnelmissa

 

Kesä ja syksy humpsahtivat jonnekin, eikä blogin päivittäminen ole ollut pitkään aikaan to do-listalla. Edellisessä postauksessa toivottelin hyvää juhannusta, nyt voidaan jo kohta toivotella jouluja. Niin se aika vaan kuluu.

Nyt kun ensimmäistä kasvihuonekesää muistelee taakse päin, mieleeni nousevat minikokoiset makeat tomaatit, kymmenet kurkut, mahtava chilisato, leppäkerttuystäväni ja monen monta muuta mukavaa asiaa. Chiliä on pakkasessa ja kuivattuna niin paljon, ettei sen viljelyyn tarvitse ensi kesänä juuri satsata. Jalapenon siemeniä jos jostain löydän, niin niitä kokeillaan, sillä isäntä toivoisi tulista naposteltavaa. Viime kesän chilit olivat siihen tarkoitukseen vähän turhan ärhäköitä, sen verran hikeä pukkasi haukkauksen jälkeen.

Kurkkua tuli oikein mukavasti mutta sitä voisi ensi kesänä olla enemmänkin, koska säilöntään ei vielä jäänyt mitään. Ajattelin myös hieman porrastaa niiden istuttamista, sillä kurkun taimia näkyi olevan myynnissä vielä heinäkuullakin. Tänä vuonna satoilu niistä kun loppui vähän kesken. Olin itsekin hieman yliherkkä reagoimaan, kun ensimmäiset yöpakkaset tulivat. Tyhjensin kasvihuoneen varsin aikaisin, kun kuvittelin että tämä oli tässä, ja muutaman pakkasyön jälkeen seurasikin vielä melkein kuukauden lämpimämpi jakso, jolloin kasvihuonekaverit olisivat vielä pärjänneet aika hyvin mökissään.

Tomaatit jäivät kautta linjan aika pieniksi, vaikka hyviä olivatkin. Sellaisia kaupan ”normaalikokoisia” tomaatteja ei varmaan tullut ensimmäistäkään. Totesin kyllä jälkeen päin, että multatila oli painunut reilusti alaspäin ja lisää olisi mahtunut, ensi vuonna hoksaan tämänkin ehkä ajoissa. Lannoittaakin voi varmaan rohkeammin.

Kirvojen määrä alkoi juhannuksen jälkeen jälleen kasvihuoneessa maltillisesti nousta. Jännästi ne kasaantuivat vain toiseen chiliin ja se chili, johon ne alun perin pesiytyivät, sai nyt olla rauhassa. Harkitsin uutta maitokäsittelyä, mutta sitten aloin törmätä pihalla enenevässä määrin leppäkerttuihin. Kuskasin kerttuja kasvihuoneeseen aina sellaisen nähtyäni. Lopulta kirvojen harvennustyötä hoiti kymmenkunta pirkkoa. Työskentelytahti oli kiitettävää eikä aikaa homman hoitumiseen kulunut lopulta kuin viisi päivää. Sen jälkeen pirkot muuttivat omatoimisesti paremmille kirva-apajille.

Leppäkerttujen systemaattinen työskentely oli koukuttavaa seurattavaa. Muutaman kerran isäntä tuli minua etsimään, että minne oikein jäin. Istuskelin kasvihuoneen lattialla ja katselin luonnon seisovaa pöytää. Ahkeraa väkeä olivat kerta kaikkiaan ja diilikin oli vissiin molemmin puolin ihan hyvä. Molemmille maittava. Kertuille herkut tulivat heti, minulle myöhemmin kasvukaudella.

Draamaakin pihapiiriin mahtui. Seinämme vierustoilla on kasvanut edellisten omistajien istuttamia köynnöshortensioita. Olemme kyllä havainneet aikojan sitten sen ongelman, että hortensia takertuu kiitettävästi lonkeroillaan seinälautoihin. Tuumimme kuitenkin, että jos jossain kohtaa talon ulkovuoritus uusitaan, sitten hukkaamme myös hortensiat.

Noh, päätin sitten hieman karsia hortensiaa sen kukkimisen jälkeen, kun se alkoi peittää jo ikkunoitakin. Yllätys olikin suuri, kun yhdestä nurkasta seinälaudat murtuivat mätinä hortensian mukana. Hortensia oli kasvanut lähellä ränniä ja uittanut sadevettä nurkkaan. Siellä kasvin uumenissa kosteus oli hyvin myös säilynyt ja päässyt tekemään tuhojaan vuosien saatossa. Kävi kuitenkin ilmi, että selvisimme pelkällä lautojen vaihdolla. Tuulensuojalevyt sisällä olivat kuivia ja ikkunanpokakin on säilynyt kiinteässä muodossa. Joitain pehmenneitä puuosia vaihdoimme, mutta vahingot jäivät aika pieniksi. Asuminen omakotitalossa on kyllä jatkuvaa remontointia ja askartelua, sen olemme tulleet huomaamaan vuosien mittaan.

Uutta ihanaa pintaa syntyi nopeasti

Olen yrittänyt välttää vielä siemenluetteloiden selaamista tai muuta asiaan liittyvää, vaikka kollegat somessa alkavat jo viritellä paprikan siemeniä multaan. Isäntä on hankkimassa kodinhoitohuoneen ikkunan alle kukkalautaa, jos vaikka jotain kuitenkin päätetään esikasvattaa. Olen edelleenkin sitä mieltä että ei, siihen en haluaisi lainkaan ryhtyä, koska homma lähtee niin helposti käsistä ja pian joka taso on täynnä itävää vihreää. Viime kesän perusteella voisi muutaman tuotteen kohdalla kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä isännän himoitsemaa keltaista paprikaa emme yrityksistä huolimatta mistään onnistuneet saamaan. Sen tuotanto pitää ilmeisesti varmistaa ensi kesäksi omavaraisesti alusta asti. Ja sen jalapenon. Ja ja ja…

 

 

Hyvää juhannusta!

 

Keskikesän juhla avautuu meille pirkanmaalaisille helteisen jakson jälkeen onneksi hieman pilvisenä ja vähemmän kuumana. Viikon verran tuossa tuli unettomia öitä vietettyä ja kieriskeltyä hikisissä lakanoissa. Kasvihuoneessa kaikki on hyvin, kirvoja ei ole maitosuihkun jälkeen näkynyt. Koppikaan ei onneksi alkanut happamalta haisemaan. Muurahaispesän löysin kurkkulavasta ja sen tuhosin ihan tunteettomasti vähemmän biologisesti kaapista löytyvällä suihkeella. Ensin ihmettelin isännälle, että yksi lavoista vuotaa saumoistaan multaa lattialle, kunnes viikon kuluttua huomasin vilinää lavan nurkissa. Syy selvisi.

Ensimmäiset kaksi kesäkurpitsaa on kerätty ja syötykin, eilen veisteltiin oman kasvihuoneen kurkkua leivän päälle. Fiilis hipoo voittajan tunnetta. Ämpäriperunoista tuli myös satoa, vaikka joudun kyllä kauppaankin menemään. Ihan koko juhannusviikonloppua ei syödä omaa perunaa. Mutta vaikka kaikki loppu menisi reisille, jotain saatiin kasvatettua. Ja vaikka kalenteri sanoo, että tästä lähdetään kohti syksyä, viljelijän kesä on vasta aluillaan. Hyvää juhannusta!

Paratiisin ensimmäinen invaasio!

 

Ensimmäinen uhka paratiisiani kohti on tapahtunut. Aseet tanassa kirva-armeija on yön aikana marssinut plantaaseilleni ja asettunut taloksi chiliini. Ihan varmasti heitä ei eilen illalla siellä vielä ollut. Voisin vaikka vannoa, kun jokailtaisen kastelukierrokseni suoritin. Toisaalta, vaikka joka ikinen päivä askeleeni kulkeutuvat useamman kerran päivän aikana kasvihuoneelle, ei eilen illalla chilissäni mielestäni ollut myöskään täysikasvuisia chilejä, jotka huomasin tänä aamuna. Öisin siis tapahtuu valtavia asioita, tai sitten todennäköisempi vaihtoehto on vain puusilmäinen puutarhuri.

Kirvat täysissä voimissaan. Puoli tuntia maitokäsittelyn jälkeen väki oli vähentynyt kummasti!

Taistoon on nyt kuitenkin käyty, ensimmäinen joukkotuhotestini tapahtuu rasvattoman maidon ruiskuttamisella. En siis lähtenyt vielä leppäkerttuostoksille nettiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla mäntysuopaa, vaikka sen käytöstä varoitellaan kovasti. Toistaiseksi myrkyttämisen alue on aika kapea, koska tomaateissa eikä muissakaan chileissä vielä näkynyt merkkejä eläinkunnasta. Äkkiäkös ne kuitenkin leviävät varmaan koko kämppään, kun hoksaavat kasvihuoneen tarjoamat herkuttelumahdollisuudet. Aloitan kuitenkin nyt lempeimmällä aseella.

Yksi netin ehdottama vaihtoehto olisi ollut voimakas vesisuihkutus, mutta mielestäni chilini ovat sen verran hentorunkoisia, etten lähtisi mitään painepesuria kokeilemaan, en edes hennoimmassa muodossa. Ulkosalla tutkiskelin riippahernepensastamme, joka yleensä kärsii kirvoista, mutta nyt en siinä huomannut vielä mitään eloa. Netissä sanottiin myös, että sinitiaiset mielellään napostelisivat kirvoja. Käyn laittamassa naapuripariskunnalle lapun, että vinkvink, saa käydä kylässä. Kesä on kuitenkin vielä nuori, joten enköhän ehdi parin seuraavan kuukauden aikana nähdä kasvihuoneessani jos jonkinmoista elukkaa uhkaamassa viljelmiäni.

Ensimmäinen kesäkurpitsa alkaa olla näillä näppäimillä syöntikunnossa. Toisen yksilön tyttökukkaa juuri tänä aamuna tupsuttelin poikakukalla ja alkuja on useita. Haastavinta onkin ollut saada poikakukkia auki samaan aikaan kuin tytöt. Mutta tässäkin asiassa aika on puolellani, kun ei olla vielä juhannuksessakaan. Enköhän ehdi saada kesän aikana vielä monta monituista kurppaa.

Kasvihuone alkaa kummasti täyttyä. Isäntä askarteli myös kivat lattialaatat mökkiin!

Pinaatit lähtivät kukkimaan ennen kuin pääsin oikein sadon makuunkaan. Totesin että taidan kylvää toisen satsin vasta loppukesästä, kun lämpimät säät aiheuttavat aikaisen kukinnan näin sydänkesällä. Luin kyllä tästäkin asiasta, mutta kukinnan nopeus yllätti silti. Ehkäpä avomaan kasvatus toimisi paremmin pinaatilla kuin kasvihuoneviljely. Nyt olisi myös sopiva aika laittaa lisää salaattia tulemaan, mutta siskoni muistutteli minua juuri, ettei salaattikaan idä, jos on liian lämmintä. Viikonlopun tulevat helteet siirtävät siis tätäkin suunnitelmaa.

Yksi tomaateistani on paljastumassa pensastomaatiksi, tai niin ainakin vahvasti epäilen. Toiset yksilöt kun lähentelevät kohta jo metrin korkeutta, tämä yksi kasvaa lähinnä leveyssuunnassa. Lopetin siitä pari viikkoa sitten varkaiden poiston, tosin sellaisia siihen ei ole kovin montaa tullutkaan. Luulen että varasinnostuksessani katkaisin siitä latvankin, kun niitä vaikutti olevan niin monta. Nyt se siis on lähinnä keskittynyt leviämiseen, mutta oli siihenkin nyt ilmestynyt ensimmäiset kukat.

Porkkanat on harvennettu ensimmäisen kerran ja ämpäriperunaa tongin sen verran, että ainakin yhden yksilön sieltä löysin. Maissit kylvin uudelleen, kun ensimmäisistä siemenistä ei noussut yhtään mitään. Toisessa satsissa laitoin muistaakseni 12 siementä, niistä nousi neljä alokasta. Ehkä minulle sattui huono siemensatsi. Isäntä on huolissaan näyttänyt minulle, kuinka hänen facebook-sukulaisillaan maissit ovat jo korkeita. Eiväthän meidän maissimme millään ehdi valmistua. Lohduttelin häntä, ettei tämä kesä kaadu siihen, että yksi kylvöksistämme ei onnistuisi. Lähtökohtaisesti olisin kuitenkin innoissani siitä, jos saamme muutaman oman tomaatin valmiiksi asti. Bonusta on jos kurkkua tulee. Niin että hyvää tänne kuuluu!

Uusia naapureita

 

Läheisessä yksiössä oli näyttö. Tummiin pukeutunut pariskunta kävi asuntoa katsomassa, mutta huonejärjestys ei ilmeisesti miellyttänyt rouvaa. Seuraava pariskunta oli pukeutunut sävysävyyn sinisiin hattuihin. He olivat oikein innostuneita asunnosta ja jättivät tarjouksenkin. En nähnyt heitä hetkeen, mutta nyt kuulin asunnosta ääntä. Aluksi pientä piipitystä, jota epäilin puhelimeksi. Nyt isompaa piipitystä, äänet olivat selvästi päällä. Ja kun sinipipoinen isätiainen lennähti ovesta ulos, varmistui uusien asukkaiden henkilöllisyys. Tervetuloa kasvihuoneeni seinänaapuriksi! Minä viljelen lapsukaisille hyttysiä piha-altaassamme, joten sen puolesta tulette varmasti viihtymään täällä!

Naapuriyksiö!

Kasvukausi kennolevykämpässä on alkanut ja päässyt oikein mallikkaasti vauhtiin. Kaikki muuttajat ovat löytäneen kesämökistä paikkansa ja juurruttaneet hentoiset juurensa valmistamaani maaperään. Tomaateissa on ensimmäisiä kukkia ja joku raakilekin. Chilien kukkia tupsuttelin äsken varovaisesti siltä varalta, että kukaan ammattipölyttäjä ei satu eksymään mökkiini. Kesäkurpitsassakin on ensimmäinen tyttökukka, poikia siis odotellessa. Kyllä tytöillä poikia saa, sanoi mammakin. Päteeköhän se tässäkin?

Kaikki tapahtuma kasvihuoneessa on edelleen hieman jännittävää, mutta suurin huoli on poistunut yöpakkasten mentyä. Kaikki siemenestä kylvämäni on myös itänyt maissia lukuun ottamatta. Annan heille vielä hieman aikaa ennen kuin kylvän uudet. Pinaatista voisi kohta maistella. Tuulen kuivattamat ruusupavut ovat vironneet ja uudetkin laittamani pavut puskevat vartta. En ole vielä päättänyt missä niiden loppusijoituspaikka on. Niillekin varmaan pitää hahmotella tukiseinää. Yksi aidankappale taisikin jäädä sopivasti ylimääräiseksi herneiltä.

Jos kevät oli odottamista, taitaa kesäkin olla sitä. Kuvittelin että kitkemistä olisi valtavasti, mutta kasvihuoneessa on tähän mennessä noussut yksi rikkaruoho. Sitäkin vaalin monta päivää ennen kuin raaskin nyppäistä irti. Tein kitkemisestä itselleni ohjelmanumeroa, että olisi syytä hakea hanskat ja lapiot ja kuskata saalis kompostiin. Kasvihuoneessa aika kuluukin nyt vain fiilistelyyn, tomaatintaimien haisteluun, varkaiden nyppimiseen ja tuleehan niille juteltuakin. Vähän vain, salaa.

Facebookin kasvihuoneryhmä on siitä ihana, että siellä kaikki pohtivat nyt samoja asioita kuin minä, ja joukosta löytyy aina joku rohkea, joka uskaltaa asiasta kysyä. Itse pelkään siellä avautumista, mutta aina on apu tullut lähes samana päivänä, kun itse on pohtinut, miten pölytän kesäkurpitsan tai miksi tomaattini käpertyy latvastaan.

Kaupassa sitä huomaa jumittavansa heviosastolla salaattipussi kädessä ja miettivänsä ”jokohan tämä on viimeinen ostosalaatti”. Nyt päätin, etten enää sorru ulkolaiseen kesäkurpitsaan, jotta jaksan syödä oman satoni, kun se valmistuu. Mansikoissa en siihen vielä pysty, enkä monessa muussakaan. Jäävät pian kesäherkut syömättä, kun odotan omaa tuotantoani, eikä sen varmuus ole ihan sadan prosentin luokkaa. Eräs henkilö juuri sanoi minulle, ettei ensimmäisenä kasvatusvuotena kannata toripaikkaa vielä varata. Hän lienee oikeassa.

Vihdoinkin lämpöä!

 

Nyt se lämpö saapui ja miten suloiselta se iholla tuntuukaan! Toinen koiristamme on titteliltään uimamaisteri ja sisäpihan pikkuinen vesiaihe on kovassa käytössä, useamman kerran päivässä. Pidimme siinä ennen suihkulähdettä solisemassa, mutta tämän nuorimman koiran kotiuduttua huomasimme sen olevan aina kumossa altaan pohjalla. Syyksi selvisi vettä valuva koira. Näinä päivinä kun lämpöä on jo aamusta yli 20 astetta, koira on ehtinyt dipata itsensä soikkoon jo kolme kertaa ennen kuin kello on lyönyt puolta päivää. Isäntä päättikin hankkia eläimelleen kunnon altaan ja nyt uimalenkkiä voi heittää oikein kunnolla.

Nyt on kädet ja kynnen aluset saatu multaan ja kauppalistaan pitääkin kirjoittaa uusi kynsiharja. Niitä täytyy jatkossa olla joka vesipisteellä. Kaikki taimet ja suurin osa siemenistäkin ovat jo muutaman yön viettäneet uusissa mullissa kasvihuoneessa ja vielä kaikki ovat hengissä. Tomaatissa näkyi tänä aamuna ensimmäiset kukan nuput. Äidiltä saadut ruusupavun alut hieman moittivat oloaan. Laitoinkin muutaman uuden pavun likoamaan, jos siirtolaiset eivät uudesta kodistaan diggaile.

Tuulituhoja kärsinyt ruusupapuni!

Pikkuruiset nuput!

Viime kesänä löysin hyvän kastematopaikan isännän puidenpilkkomistukin alta. Tänään ensimmäiset hölmistyneet yksilöt muuttivat tomaattilavoihin. Ulkona olevista lavoista kaksi on vielä tyhjänä ja toisessa niistä selvästi on joku öiseen aikaan käynyt pötköttämässä. Pupujussit ovat saattaneet olla asialla. Hyötykäytössä lavat ovat siis tyhjinäkin. Suojia on muutenkin ruvettava nyt aktiivisesti miettimään, sillä pari kaurista pompotteli viimeksi eilen läheisen risteyksen yli, kun olin autolla palaamassa töistä.

Eilen löysin kaupasta mielestäni virkeän näköisen basilikan ja sen juuretkin näyttivät vahvoilta. Koitin laittaa sen sellaisenaan kasvihuoneeseen kasvamaan. Viime kesänä kasvattelin kaupasta ostettua basilikaa, timjamia ja rosmariinia sisäpihan vanhassa valurautapadassa ja ne kasvoivatkin kunnon pehkoiksi. Basilikakin tykkäsi, kun paikka oli varsin suojainen ja lämmin. Aluksi yrtit olivat samassa lavassa kuin perunat, mutta kun perunanvarret alkoivat ryöhätä, siirsin ne pataan, joka isännän lapsuudessa on toimittanut grillin virkaa. Muutaman viikon päästä ihmettelin, mikä kumma kasvaa yrttien keskellä, mutta perunahan se siellä oli muuttanut vihreiden mukana pataan. Loppukesästä perunannoston yhteydessä sieltäkin nousi kaksi komeaa mukulaa.

Tiedän että yrttien käyttöaste jää vähäisemmäksi, jos ne eivät ole aina käden ulottuvilla. Kasvihuoneessa ne ovat hiukan kaukana keittiöstä. Ehkä siis laitan niitä myös sisäpihalle kesäkeittiön läheisyyteen, että tilliä olisi aina lautasella perunan päällä.

Syksyllä istutettujen valkosipulien kanssa olen jo luovuttamassa, lavasta ei pilkistä vieläkään mitään. Kaivelin multaa hellästi ja kynnen ja jonkinlaisen löllön puolimädäntyneen alun sieltä löysin, mutta taidan laittaa lavan porkkanalle. Bonuksena sieltä voi sitten nousta myös kynsilaukkaa, jos hyvä tuuri käy. Elokuiset valkosipulibileet on siis lykätty jollekin toiselle vuodelle.

Uudet mansikkayritykset

Toinen epäonninen talvehtija taitaa olla tuo mansikkalavani. Viisi tainta kasvattelin amppelimansikan rönsyistä, mutta mitään vihreää ei ala sieltäkään nousta. Uutta putkeen vaan, mitä niitä sitten murehtimaan. Loppusaldona MIKÄÄN ei siis selviytynyt talvesta minun käsittelyssäni. Parempi siis keskittyä yksivuotisiin kasvajiin. Josta pälkähti mieleeni, että kodinhoitohuoneen kaapissa odottavat vielä ostamani daalian juurakot. Nehän pitää nyt kaivaa kanssa ihmettelemään kevätaurinkoa.

Kasvihuoneen keväiseen vakituiseen tarvikevalikoimaan on lisätty nyt myös paketti nenäliinoja, sen verran tuhtina tämä helleaalto tuo koivun siitepölyn nenääni. Jos emäntä on hetkellisesti hukassa, seuratkaa aivastelua ja niiskutusta!

Kullan kalliita neuvoja

 

Nyt näyttää ennuste ensi viikolle sellaisia lämpötiloja, että uskaltauduin puutarhalle ostamaan muitakin taimia tanskanviennin kaveriksi. Kevät keikkuu kuitenkin edelleen. Haimme tänään polkupyörät kotiin talvisäilytyspaikasta ja suunnittelimme polkevamme paikalliseen ravintolaan syömään. Juuri kun sain tukkani ja naamani sellaiseen kuntoon, että olisi kehdannut julkiselle paikalle lähteä, taivaalta tuli vettä, lunta ja rakeita juuri tässä järjestyksessä. Toki kuuro oli nopeasti ohi, mutta totesimme viisaammaksi pysyä sisällä lämpimässä ja keksiä jotain muuta apetta.

Puutarhalta löysimme lähes kaiken mitä listaani olin kirjoitellut. Kolme erilaista tomaattia, joista yksi muistaakseni oli keltainen kirsikkatomaatti ja yksi punainen luumutomaatti. Kolmatta en muista, sen muoto ja koko selviää heinä-elokuussa. Minua jäi hieman kaivelemaan se, että puutarhuri luetteli kyllä lajien nimet, mutta niitä ei ole merkitty ruukkuihin mitenkään. Sitten kun tomaatit lyötiin samaan laatikkoon, minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitä viljelen, jos tulos vaikka olisi hyvä ja haluaisin samaa kasvattaa myös ensi vuonna.

Mukaan lähti myös kaksi kasvihuonekurkun tainta ja kaksi erilaista chiliä isännälle. Chilien merkeistäkään emme tienneet mitään ja haluttavan tulisuusasteen kuvailu oli haastavaa. Sieltäkin siis katsotaan mitä tulee mutta puutarhurin mukaan potkua pitäisi löytyä. Toivelistalta jäi puuttumaan oikeastaan enää keltainen paprika, sitä vielä metsästämme.

Sadevesikaappari toimii erinomaisesti, tynnyri täyttyi jo ensimmäisenä sadeyönä. Kasvihuoneen lämpötiloista sen sijaan olemme olleet kovasti huolissamme. Lämpömittari on aurinkoisina päivinä kertonut, että vaikka automaattinen tuuletusluukun avaaja toimii, kasvihuoneen lämpötila näytti nousevan yli 45 asteeseen. Kun avasimme oven läpivedon varmistamiseksi, lämpö saatiin laskettua 37 asteeseen. Tomaatin siitepöly kuitenkin alkaa kärsiä jo yli 30 asteessa.

Facebookin keskusteluryhmässä minua neuvottiin katsomaan, ettei lämpömittari ole suoraan auringonpaisteessa. Mielestäni hieman haastava juttu, kun mökki kuitenkin on läpinäkyvä. Siirsimme nyt mittarin lattiantasoon lavan alle, mutta ovathan kasvit kuitenkin paisteelle alttiina. Eikö se juuri ole se kohta, jonka lämpötilaa pitäisi tarkkailla? Toinen haaste tässä on se, ettei etäyhteydellä toimiva mittari enää meinaa toimia sisällä näkyvässä näytössä. Koitamme hakea kompromissia tähän asiaan. Lämpötila saattaa kyllä olla oikeasti paljon alempi, kuin tuo 45.

Toinen hauska neuvo oli laittaa kasvihuoneeseen auringon puolelle valoverhot. Askartelimme kasvariin kaksi verhovaijerisysteemiä, joihin pujottelin 15 vuotta sitten koulutyönä ompelemani verhot. Tulivatpahan lopulta hyötykäyttöön nekin, kun eivät koskaan sisällä päässeet toimittamaan verhon virkaa. Ihan inan pidemmät olisivat voineet olla, eivätkä ne mistään kohtaa ole kauniit, mutta HEI! Eipäs nyt olla turhan tarkkoja, jos se jotain auttaa.

Kolmas järkevän kuuloinen neuvo tuli puutarhurilta. Hänkin tunnisti tämän pieniä kasvihuoneita vaivaavan liiallisen lämpöongelman ja neuvoi vahvistamaan läpivetoa kotikäyttöisellä tuulettimella. Sellainenkin meiltä löytyy jo ennestään.

Olin jo innoissani menossa istuttamaan taimia, mutta järki käskee nyt odottamaan vielä muutaman yön. Ainakin ensi yöksi on ennustettu vielä pakkasasteita, ja kun minkäänlaista varmaa kokemusta viikolla saapuneesta lämmittimen toiminnasta meillä ei vielä ole, parempi lykätä intoa. Ei tarvitse sitten mennä häveten hattu kourassa takaisin puutarhalle heti huomenna. Ensi viikolle on luvattu yönkin lämpöjen nousevan reilusti plussalle. Eikä huomenna ehtisi mihinkään puutarhalle matkaamaankaan, koska huomenna juhlitaan Äitiä!