Kilpavarustelua ja varustekilpailua

 

Koska puutarhaharrastukseni on vasta alussa, kaikkeen oheistavaraan tulee menemään rahaa kevään ja kesän mittaan. Omasta kokemuksestani tiedän, että esimerkiksi golfin aloituksessa tärkeintä olivat vaaleanpunaiset mailat, ihanat hamoset, kengät ja kaikki muu oheissälä. Itse golf oli sivuseikka ja vaikka pinkeistä mailoista huolimatta välillä hermot kiristyivät, kentälle piti lähteä jo senkin takia, että sai käyttää niitä mekkoja. Veikkaisin että samat naiselliset värit alkavat vilahdella myös puutarhavälineissä, todennäköisesti jo paljon ennen kuin mieleeni tulee ostaa edes multaa.

Isännän hankintalistalla on ollut päältä ajettava ruohonleikkuri jo useamman vuoden. Koska hänelle ei hankintalupaa sellaiseen ole myönnetty, olen itse ollut ruohonleikkausvastaava jo useamman kesän ajan. Leikkausala ei ole järin suuri, kolmisen varttia siihen aikaa palaa kerran viikossa. Ja nyt kun ala pienenee kasvihuoneen ja usean lavakauluksen verran, en oikein ehkä näe vieläkään tarvetta isolle leikkurille. Trimmerille kyllä tulee uudenlaista käyttöä, kun kaikenlaista vierustaa tulee siistittäväksi.

Olen ottanut nurmikonleikkuun tähän asti hyötyliikuntana ja vähenisihän siinä oma homma, jos antaisi periksi miehen mieliteolle. Jos minulla on tiettyjä intohimoja kauniiden lapioiden ja muiden härpäkkeiden perään, on kai turha tuomita miestä, joka diggailee koneita. Tässä kohtaa on ehkä syytä perääntyä ja antaa miehen valita mahdollisen leikkurinsa väri. Onneksi isäntäkin on väri-ihminen, joten veikkaisin että tuleva laite olisi punainen, jos hän saa valita.

Koska lähipiiriini kuuluu ammattilaiseksi lukeutuva sähkömies, on kasvihuoneeseeni mitä ilmeisimmin tulossa valoa ja lämpöä. Tunnelmavalot syksyiseen kasvihuoneeseen ovatkin hankintalistallani aika alkupäässä. Sähkön pystyy kuulemma vetämään kätevästi puutarhavajastamme, joka kantaa siirtolapuutarhan nimeä. Siirtolapuutarhan raivaaminen varastokäytöstä kasvihuonekäyttöön on muuten yksi aivan oma projektinsa, niin paljon sinne on saatu sullottua kaikkea mukamas tosi tarpeellista tavaraa vuosien mittaan. Terassilta käyttämättömiksi jääneet lämmittimetkin löytyvät valmiina autotallista, jos niille tulee tarve. Eli mahdollisesti lämmittimien ansiosta mökkiin voisi uskaltautua istuttamaan asioita ehkä jo toukokuun puolella, jos sääkehitys muuten on suosiollista.

Puutarhavajan talvinen epätoivon tila

Ruotsalainen tarvikeliike myy kohtalaisen edullisesti sadevesitynnyreitä ja ränniin pitää rakentaa sieppari, joka kaappaa vesinorot tynnyrin suojiin. Siepparin mallia on tarkasteltu netistä, ja todettu, että senhän voi rakentaa itse vanhan kiukaan jäämistöstä säilöön otetusta rosterista. Koska minun tuurillani Suomen kesässä ei sitten sada lainkaan, pitää uusi kasteluletku hankkia ja sen kuuluu rullautua itsestään kelan sisään. Kaikki hankittavat tuotteet tuntuvat maksavan maltaita, yksikään tuote ei ole löytynyt vielä alle viidellä kympillä. Kasteluletkukeloja löytyi isolla hintahaitarilla, mutta mitään halpaahan ei kannata ostaa, sillä silloin niitä ostetaan yleensä kaksi. Yritän ehdotella, että voin kyllä rullailla letkua aluksi käsinkin, mutta ei sitä usko kukaan, en edes minä. Siellä se lojuu kumminkin nurmikolla, kun päältä ajettava leikkuri lähestyy kohdetta.

Tomaatintainta tukevia kattoon kiinnittyviä narusysteemeitä myydään monen mallisia ja hintaisia, mutta ehkä sellaisenkin voisi askarrella itse? Luova isäntä suunnittelee sellaisen varmaan verhovaijerin varaan kasvihuoneen kattoon ja kotinaru lienee yhtä luotettavaa kuin kasvihuonefirman oma tuotenimellä varustettu lanka.

Hankittavaa näyttäisi olevan yllättävän paljon, vaikka omakotiasujalle on vuosien varrella kaikenlaista perustavaraa jo kertynyt. Voi olla, että alkuvaiheen huuman vaaleanpunaiset hankinnat voisi siirtää, kunnes on olemassa joku paikka missä niitä käytetään. Yksi hankittava asia on varma. Croksit. 15 vuotta olen taistellut niitä vastaan eikä sellaisia ole meidän huushollissa nähty. Nyt ne pitää hankkia. Vaaleanpunaisina.